Junailua

Herätyskelloni soi kovempaa kuin voin sietää, mutten välitä, tiedän sen kohta lopettavan. Avaan silmäni ja heti alkaa katto pyöriä vimmattua vauhtia, kohta pyöriminen tasaantuu pelkäksi heilumiseksi. Samassa alkaa toinen herätyskelloni päätä vihlovasti soida. Nousen äkkiä istumaan, mitä minun ei olisi pitänyt tehdä, joku kalautti pesismailalla takaraivooni ja hetkeksi silmissäni mustenee. Yritän uudelleen rauhallisesti ylösnousua, päästyäni vihdoin seisomaan lyö pahoinvoinnin hyökyaalto ylitseni. Suunnistan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huomaan jonkun makaavan vartalo omalaatuisilla luokilla suihkukopin lattialla, ihmeen pieneen tilaan iso mies mahtuu. Oksennettuani pesen naamani ja ne vähät ehjät hampaat joita minulla on jäljellä saadakseni yrjön maun suustani. Raahaudun keittiöön pysähtyen matkalla ratsaamaan lattialla nukkuvan tyypin taskusta tupakkaa. Sytytän tupakan ja laitan kahvia tulemaan, kahvinkeittimen aloittaessa yks'toikkoisen ruplatuksensa etsin pöydällä olevista pulloista vähiten tyhjää ottaakseni loiventavat, löydän puolityhjän Calvados pullon - jostain ihmeellisestä syystä taiteilijakaverini juovat Calvadosta, joka on yksi pahimmista viinoista maailmassa, ehkä Calvados kuuluu taiteilijan boheemiin habitukseen? - vetäisen ne huiviini yhdellä huikalla ja juodessani maistan tuhkan, siitä viis. Calvados lämmittää sisuskalujani ja myöskin kaluani jonka krapulaseisokkia en jaksa huomioida. Avaan sälekaihtimen ja häikäisevän kirkas valo tunkeutuu aivoihin, väännän kaihtimet kiinni ja vapauttava hämärä valtaa keittokomeron. Kahvinkeitin päästää viimeiset ruplatuksensa, kaivan puhtaimman näköisen mukin ja kaadan siihen kahvia. Juon kahvia, poltan tupakkaa ja mietin miksi helvetissä olin laittanut kellon herättämään?

Nousen ylös, menen vessaan, potkin suihkukopissa makaavan tyypin hereille ja käsken häntä häipymään, hänen mentyä otan suihkun ja suon krapulaseisokilleni nyrkkikyllikin jakamattoman huomion. Peseydyttyäni käyn ottamassa Caedon lompakosta pari saturaista, se jätkä bunkkaa kämpässäni maksamatta vuokraa, joten katson olevani oikeutettu käymään hänen lompakollaan. Eteisessä alan sukia pitkää tukkaani saadakseni sen kohtuulliseen kuosiin. Hiukseni tuntuvat liittoutuneen minua vastaan, joten luovutan ja lähden ovesta ulos vaikken tunne olevani valmis maailman pahuuteen. Sytytän tupakan hississä ja hissin kolahtaessa pohjakerrokseen tuijotan naapurin mummon harmaita silmiä. "Etkö sie tiiä ettei hississä saa tupakoija?" Hän sanoo minulle. "ÄÄH, paskat, se on vain jonkun tussilla kirjoittama lappu." Vastaan, en oikein näin aikaisin jaksa kuunnella hänen torujaan. "MUTTA KUN SIELLÄ EI SAA TUPAKOIJA!" Mummo huutaa päätä vihlovasti. "OK, OK" Sanon ja ohitan hänet sammuttamatta röökiä. Laitan aurinkolasit päähäni ja astun ulos. Ja olen jäätyä niille sijoilleni, viima on kuin suoraan Danten helvetin kolmennelta tasolta, miten vitussa elokuussa voi olla näin kylmää? Laitan takin kiinni ja alan kävellä kohti juna-asemaa, kiroten sitä ettei minulla ole varaa vuokrata kämppää kantakaupungista. Parin ikuisuuden jälkeen löydän aseman, ehdin juuri hypätä lähtevään junaan ja suunnistan tupakkavaunuun.

Jota ei ole. Vitut! Kiroan mielessäni ja menen välikköön tupakalle. Huomaan jollain asemalla sisään nousevat konnarit. Odottelin tupakkaa poltellen väistämätöntä. Konnarit tulivatkin hetken päästä luokseni. "Mitäs täällä oikein tehdään? Ettekö näe tuota?" Nuorempi konnareista sanoi minulle osoittaen tupakointikielto kylttiä. Minua hänen asenteensa huvitti. "Ensimmäiseen: Tupakoidaan. Toiseen: Kyllä näen hyvin, kiitos kysymästä, eiks oo hianoo?" Vastasin virnuillen ja hän ärtyi. "Kuules nyt älypää, täällä ei saa blaadata!" Hän kovaäänisesti ärjyi minulle ja taustalla vanhempi virnuili. Kohautin olkapäitäni. "Kuules nyt nuori mies, tumppaa heti se sätkä." Kohautin jälleen olkapäitäni ja sanoin: "Ikäväkseni olen nikotinisti, enkä löytänyt tupakointivaunua, joten kohteliaana nuorena miehenä päätin tulla tänne välikköön tupakalle jotten häiritsisi muita. Mitä tulee tuohon nuoreen mieheen, luulisin olevani sinua vanhempi." Hänen komenteleva sävynsä vitutti minua, olin valmis tappelemaan. Nyt vanhempi konnari puuttui asiaan, ilmeisesti vaistoten vihamielisyyteni. "Kalle, anna olla, sen tupakka on kuitenkin melkein loppu." Nuorempi katsoi ihmeissään vanhempaa kollegaansa. "Sovitaanko, että sammutat sen kun se on loppu ja et enää polta junissa?" Hän sanoi osoittaen sanansa minulle. "Ok, sopii hyvin." Sanoin ja tumppasin röökini ja menin istumaan vaunuun. Konnarit jatkoivat matkaansa, unohtaen kysyä olematonta lippuani. Helsingissä yhdyin ihmisvirtaan ja annoin sen kuljettaa minua, huomaamattani olin jossain kapakassa ja aloitin kankkusen parantelun.

Jossain vaiheessa olin seurannut kavereitani Tavalle, jonka ilmapiiristä en pahemmin pitänyt. Siellä oli jonkin tukkahevibändin keikka, heidän muzakkinsa sattui aivoihini ja välttääkseni kuulemasta sitä otin taskustani nipun nappeja jotka olin varastanut kaverini mielisairaan äidin yöpöydänlaatikosta, heitin ne naamariini ja huuhtelin bissellä alas. Hetken päästä hoipertelin onnessani ympäriinsä ja hyppäsin tanssimaan lavalle, ehdin kuitenkin olla siinä vain pari sekuntia ennen kuin joku kovakouraisesti kiskaisi minut lattialle. Järkkäri potki pari kertaa kylkeeni. "Älä helvetissä tee tota uudestaan!" Hän huuti minulle. Nousin ylös, hain bissen ja menin parin tytön pöytään istumaan. Tunsin toisen heistä, hän oli ollut kanssani samaan aikaan lääketehtaan varastomiehenä. Juttelin hänen kanssaan lempiaiheestani; itsestäni ja omalaatuisista tavoistani joiden ansiosta olin saanut potkut kyseisestä lafkasta. Caedo ilmestyi paikalle, kirosi minut helvettiin, ja sanoi, että voisin edes kysyä ennen kuin vien häneltä rahaa, lupasin jatkossa tehdä niin. Bändin lopetettua aivojasärkevän metelöintinsä alkoi kaijuttimista soida perinteinen rokki. Toinen tytöistä vei minut tanssimaan ja minä liitelin lattian yllä häneen kietoutuneena. Pöytään palattuamme hän istuutui syliini ja minä pummasin Caedolta rahaa, jota hänellä ei ollut mutta hän antoi minulle parit pillerit lisää...