Dervissittären tanssi

Heräsin jäisenä puistonpenkiltä. Nousin vavisten istumaan. Viereisellä penkillä nukkui Hilaris. En muistanut missä olin, muistin kääntäneeni sammuneelta suomalaiselta liikemieheltä pari tuhatta kruunua. Kiinnijäämättömyyden salaisuus on siinä ettei koskaan vie kaikkea, heille on jätettävä parikymmentä prosenttia, silloin he kuvittelevat dokanneensa rahat. Takaani kuului laulua, käännyin katsomaan ja näin omalaatuisen näyn. Yksinäinen tyttö tanssi kirkon portailla laulaen saksalaista sävelmää. Jäin tuijottamaan häntä ja muistin olevani Saksassa. Tutinani paheni ja oksensin niin rajusti, että vatsalihaksiini sattui. Oksensin verta ja sappinesteitä. Minun olisi saatava jotain, ihan mitä tahansa joka veisi kivun, tuskan, pahanolon. Tyttö tanssi. Ja tanssi. Ja tanssi. Hän oli kuin runosta jonka olin poikasena kirjoittanut, se oli kertonut noitien alastomasta tanssista jolla ylistettiin paholaista. Olin monet kerrat runkannut mielessäni noiden noitien ja velhojen alastomat vartalot. Minun oli käännettävä katseeni, hänen pyörimisensä oksetti minua.

Herätin Hilariksen sillä hänen huulensa sinersivät, en halunnut hänen kuolevan. Raahauduimme kohti tienpäässä siintävää rakennusta, jonka oletimme olevan juna-asema, oli kaupunki mikä tahansa juna-asema oli paikka josta sai ostettua paskaa tai ainakin sieltä löytäisi jonkun joka tietäisi mistä sitä saisi. Rakennus oli kuin olikin asema, menimme sisälle hetkeksi lämmittelemään. Ei kestänyt montakaan hetkeä kun luoksemme jo tuli keskitysleiriltä karanneen hevarin tai oikeastaan Joey Ramonen näköinen tyyppi kauppaamaan lohikäärmettä. Olisimme ostaneet, mtta meillä ei ollut paikallista valuuttaa, kaveri ohjasi meidät paikallisen Forexin kassalle. Kertoen matkalla, että illalla olisi jotkin punk-festarit kaupungin laidalla olevassa vallatussa talossa ja sinne olisi tulossa esiintymään suomalainenkin punk bändi. En jaksanut innostua asiasta, en pidä punkkareista, heissä on liikaa saarnamiehen oireita. Vaihdoimme rahat joita oli yllättävän paljon ja menimme jätkän perässä aseman taakse. Kaveri kaivoi taskustaan paksuun folioon käärityt kamat. Sanoin antavani fyrkat kunhan olen ensin saanut parit sniffaukset. Yhteistuumin lämmitimme sitä avattua foliokäärettä sytkäreillä ja sniffasimme savua. Hetken päästä oli kellertävässä maailmassa jälleen lämmintä ja mukavaa.