Meni kirjoittamisessa ja päivittelyssä vähän pitempään kuin kuvittelin, mikä johtuu siitä että kemiallinen sekoilu, oli kyseessä sitten viina tai muut huumeet, on kokemuksena erittäin tylsä ja siitä kirjoittaminen vielä tylsempää. Minkä sanottuani voisinkin lopettaa koko kertomuksen tähän, varsinkaan kun en ole kovinkaan kummoinen kirjoittajana.
Ernesto & Alberto
Sain vihdoin katsottua Moottoripyöräpäiväkirjat (Diários de motocicleta, 2004) ja mieleeni hiipi kunnioitus moisen matkan tekemisestä. Olisipa minullakin rohkeutta uida terävähampaisen joen yli Leprasiirtolaan.
lauantaina, tammikuuta 6
Gangsterileffaa ja pikashakkia
Caedo halusi ottaa minut mukaan ostosmatkalleen, kuulemma tekisi hyvää hänen imagolleen jos hänellä olisi mukana yksi iso arpinaamainen mies selustaa vartioimassa. Olin jo ehtinyt unohtaa Saksan tapahtumat ja hiusteni alta pilkottava pieni osa arpea oli alkanut tuntua luonnolliselta osalta kasvojani. Hetken älynväläyksestä ajoin pääni kaljuksi saadakseni koko ruman arven näkyviin. Katsoessani peilistä itseäni huomasin olevani kammottavan näköinen, päässäni oli vanhoja arpia jotka muistuttivat lapsuuteni yllytyshulluudesta ja koko komeuden kruunasi tuo uusi vielä punertava arpi. Caedo käski minua pukemaan liudan paitoja päällekkäin jotten olisi laihan narkkarin näköinen. "Mistä sä aina heti löydät diilerit oli kaupunki mikä tahansa?" Kysyin Caedolta bussissa. "Helppoa, menen TuristInfoon ja pyydän karttoja, tietoja nähtävyyksistä ja sellasta ja juttelen niiden kanssa ja lähtiessäni kysyn onko mitään paikka mitä pitäis öiseen aikaan varoa. Ja sit mä menen siinne mestaan jota ne käskee varoon. Ja hillun siellä niin kauan kunnes joku tulee diilaan tai kysyyn mitä vittua mä siellä teen." Caedo vastasi. "Niin sä oot kertonu, mut mä kokeilin tota Göteborgissa ja ei ne mitään infoo antanu." Sanoin. "Ei se aina toimikaan, eihän ne nyt voi uskoa et Jööttiburissa mitään kartettavia alueita on. Ja tietenkään ne ei sulle kerro mitään ku sust saa sen vaikutelman et sä oot just sellanen hyypiö joka alkaa heti diilaan kamaa tai varasteleen, mut se on vaan hyvä homma, mun charmi ja sun narkkariutes luo meille uskottavuutta jota mä en yksinään saavuta." Mikä piti paikkansa, minä olin naapurinpoika jolta Caedo näytti, Caedoon ihmiset luottivat, minua he pelkäsivät, vaikka todellisuudessa häntä heidän olisi pitänyt varoa, hän oli miellyttävä niin kauan kuin siitä oli hänelle hyötyä. Raivostuessaan hän ei välittänyt yhtään mistään.
Caedo vei meidät paikkaan joka näytti aivan samalta kuin kaikki muutkin keskiluokkaiset paikat Madridissa, hän meni puhelinkoppiin ja soitti jollekulle, ja hetken päästä hän ohjasi minut yhteen taloista ja meidät päästettiin yhteen asunnoista. Paikalla oli pelottavan näköistä porukkaa, en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi narkkareiden ja diilereiden kanssa, tiesin liian hyvin millaisia he olivat. Valitsin itselleni paikan oven vierestä, ristin käteni rinnuksilleni ja jäin siihen seisomaan tuijottaen isointa kaveria paikalla, minua pelotti ja toivoin hartaasti etteivät he huomaisi sitä. En ollut tottunut tälläisiin gangsterileffan lavasteisiin jossa kahvipöydällä lojuu rahakasoja. Caedo kertoi jollekulle keittiössä olevalle kuka hänellä oli mukanaan ja tavallisen espanjalaisen näköinen viiksiniekka kävi vilkaisemassa minua. Hän ja Caedo palasivat keittiöön ja seistyäni siinä kolmen kaverin tuijoteltavana ikuisuudelta tuntuvan ajan Caedo vihdoin tuli pois keittiöstä ja me lähdimme. "Vittu, mä en enää ikinä tule noihin leffalavasteisiin, se oli ihan liian korni gangsterileffa, voiko noihin muka luottaa?" Caedo vilkasi minua. "Ei, ne on narkkareita, ei niihin voi luottaa ja siks mä otinkin sut mukaan, aina kun mä käyn tuolla mua pelottaa ja ne tietää sen. Nyt mua ei pelottanu niin paljon ja ne huomas sen." Puhuessaan hän antoi minulle pussillisen jauhetta. "Sähän diggaat spiidistä?" Nyökkäsin tunkiessani pussia taskuuni, olin vieläkin ihmeissäni koko tapahtumasta, mihin vitun leffaan oikein olin joutunut? Mikä pahinta minusta tuntui että Caedokin oli seonnut ja näytteli Kummmisedän Sonnyä. Päätin että mielummin olen ilman kamaa kuin sekoan uudelleen tuohon touhuun. Palasimme takaisin kotikulmille ja Caedo kävi viemässä kamat Carmenille ja lähtiessämme kohti Caedon työpaikkaa kysyin häneltä, että luottaako hän Carmeniin. "En, mutta se makso noi ja se tietää ettei se voi ite käydä ostaan niiltä jätkiltä, ne hakkais sen, joten Carmenin on pakko luottaa muhun." Hän vastasi.
Diskossa minut ohjattiin keittiöön odottelemaan että he saisivat hoidettua jotain, olin hyvää vauhtia muuttumassa paikan kaluston osaksi, välillä baarimikko opetti minulle ammattiaan, välillä siivoilin paikkoja. Keittiön seinillä on liuta patoja ja pannuja ja mietin että miksi? Eihän kukaan tässä paikassa ikinä syö mitään, paitsi pähkinöitä, asiakkaat syövät öittäin satoja tuhkakupillisia pähkinöitä. Juon kahvia odotellessani Caedoa ja baarimikkoa, ja kyllästyneenä keittiön rasvanlemuun - ilmeisesti joku todellakin oli joskus käyttänyt tätä keittiötä ruoan laittoon - poistun takaovesta ulos koleaan yöilmaan. Vastapäisen talon ikkunoista paistaa valo, vielä ei ole tervejärkistenkään ihmisten nukkumaanmenoaika, kuinka moni heistä istuu ja juo kahvia? Kuinka moni rakastelee? Epäilemättä noissa tomistotaloissakin joku rakastelee tälläkin hetkellä. Viiman piiskatessa ruumistani yritän selvittää itselleni mksi olin...olen... hullaantunut poikaan. En siksi että hän on kaunis, en siksi että seksi hänen kanssaan on orgastista. Hullu, intohimoinen, villi, haaveenomainen aistimus elämästä, se hän on. Pikkumies jota suojella, rakastaa, ja jonka kanssa saattoi vain antaa mennä, olla. En koskaan aiemmin ollut kokenut moista vapautta. Mutta rahojensa loputtua hän lähti takaisin Valenciaan, vanhempiensa luo, työn tekeminen ei edes juolahtanut hänen mieleensä. Yllättäen hänen lähtönsä ei juurikaan liikuttanut minua, oikeastaan tunsin lähinnä helpotusta.
Omiin ajatuksiini ärtyneenä palasin sisälle ja mennessäni potkaisin ovenpönkäksi laittamani puunkappaleen pois ja se kilahti pimeydessä metalliin. Kaadoin itselleni lisää kahvia ja menin istumaan takahuoneen sohvatuoliin ja annoin mieleni lyödä rumpua, tyhjentyä, keskityin olemiseen, antaa sielun vaellella, en tarvinnut aktiivisuutta, mieli riitti oli kuviteltu käärme matkaa jumalattaren luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista otsassani punainen kolmio stigma jota en saanut pestyä pois tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaalisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja jotka jättivät puremajälkiensä ristinmerkin samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen punaisten verhojen takana loimuavat strobolamput, metallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn miehen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani sen verestä pulleat silmät pureutuvat omiini sen kädet on sidottu se suutelee minua poskelle ja näykkäisee korvastani.
Heräsin huutooni, hikisenä ja vapisevana, hetken elin pelkästään vaistojen varassa ja kesti aikansa ennen kuin sivistyksen ja järjen pintasilaukset palasivat kärsineeseen ruumiiseeni. Siirsin kovana seisovan kaluni parempaan asentoon ja otin taskustani jauhepussin ja sniffasin hyllyltä löytämälläni pillillä jauhetta. Nousin ylös ja menin saliin, kävin hakemassa oluen ja istuuduin tuttujen pöytään. Juteltuamme jonkin aikaa valkoiseen pukuun pukeutuneen miehen kanssa, hän yllättäen kysyy pelaako kukaan shakkia. "I do, or I used to when I were kid" Sanoin hänelle uudelleen löydetyllä itsevarmuudellani, olin varma että kykenisin voittamaan tämän hintin. "Are you any good?" Hän kysyi. "Well...not bad." Hän hymähti ja pyysi minua tulemaan ulos, kävelimme läheiseen kahvilaan, jossa hän otti taskustaan pienen magneettinappuloin varustetun shakkilaudan ja asetti sen välimme. Ajatukseni viilettivät puoli kilometriä edessäni, ja rapsutin kuumeista ihoani. Aloitimme pelin ja vaikka harkitsin joka siirtoa minuuttitolkulla käski vastustajani hidastaamaan, meillä olisi aikaa. Hän mietti siirtojaan tuntitolkulla ja minä raaputin käsieni ja mahani ihoa repien ne lähes verille. Nähdessäni hänen avauksensa tunnistin sen ja tiesin että osaisin vastata siihen, mutten millään saanut päästäni ulos mitään siitä tietoudesta jota lapsena olin shakin eri strategioista kerännyt ja ennen pitkää olin kusessa. Lopulta hän sai minut ansaan. "You aren't bad, thats true, maybe we try again sometime when you are not so stoned?" Hän sanoi taittaessaan laudan takaisin taskuunsa. "Yeah, maybe.." Sanoin, vaikkein missään nimessä aikonut ottaa uusintamatsia, hän oli huomattavasti minua parempi. Mennessämme takaisin Caedo pysäytti minut ovella. "Kuka toi on? Se näyttää kytältä." Hän sanoi. "Emmä tiiä mä pelasin sen kanssa shakkia ja hävisin." Vastasin. "Vittu! Ja sä oot niin sekasen näköinen ku olla voi, vitun narkkari." Caedo kirosi minulle. "Paraski puhumaan saatanan diileri, sitä paitsi käytäthän sä itekin." Vastasin hänelle. "Vain juhlissa mut sä vedät koko ajan." Caedo laski minut sisään ja sisällä aloin tanssia porukan keskellä, en pidä tanssimisesta, mutta minun oli pysyttävä liikkellä, paikoillaan oleminen oksetti.
Caedo vei meidät paikkaan joka näytti aivan samalta kuin kaikki muutkin keskiluokkaiset paikat Madridissa, hän meni puhelinkoppiin ja soitti jollekulle, ja hetken päästä hän ohjasi minut yhteen taloista ja meidät päästettiin yhteen asunnoista. Paikalla oli pelottavan näköistä porukkaa, en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi narkkareiden ja diilereiden kanssa, tiesin liian hyvin millaisia he olivat. Valitsin itselleni paikan oven vierestä, ristin käteni rinnuksilleni ja jäin siihen seisomaan tuijottaen isointa kaveria paikalla, minua pelotti ja toivoin hartaasti etteivät he huomaisi sitä. En ollut tottunut tälläisiin gangsterileffan lavasteisiin jossa kahvipöydällä lojuu rahakasoja. Caedo kertoi jollekulle keittiössä olevalle kuka hänellä oli mukanaan ja tavallisen espanjalaisen näköinen viiksiniekka kävi vilkaisemassa minua. Hän ja Caedo palasivat keittiöön ja seistyäni siinä kolmen kaverin tuijoteltavana ikuisuudelta tuntuvan ajan Caedo vihdoin tuli pois keittiöstä ja me lähdimme. "Vittu, mä en enää ikinä tule noihin leffalavasteisiin, se oli ihan liian korni gangsterileffa, voiko noihin muka luottaa?" Caedo vilkasi minua. "Ei, ne on narkkareita, ei niihin voi luottaa ja siks mä otinkin sut mukaan, aina kun mä käyn tuolla mua pelottaa ja ne tietää sen. Nyt mua ei pelottanu niin paljon ja ne huomas sen." Puhuessaan hän antoi minulle pussillisen jauhetta. "Sähän diggaat spiidistä?" Nyökkäsin tunkiessani pussia taskuuni, olin vieläkin ihmeissäni koko tapahtumasta, mihin vitun leffaan oikein olin joutunut? Mikä pahinta minusta tuntui että Caedokin oli seonnut ja näytteli Kummmisedän Sonnyä. Päätin että mielummin olen ilman kamaa kuin sekoan uudelleen tuohon touhuun. Palasimme takaisin kotikulmille ja Caedo kävi viemässä kamat Carmenille ja lähtiessämme kohti Caedon työpaikkaa kysyin häneltä, että luottaako hän Carmeniin. "En, mutta se makso noi ja se tietää ettei se voi ite käydä ostaan niiltä jätkiltä, ne hakkais sen, joten Carmenin on pakko luottaa muhun." Hän vastasi.
Diskossa minut ohjattiin keittiöön odottelemaan että he saisivat hoidettua jotain, olin hyvää vauhtia muuttumassa paikan kaluston osaksi, välillä baarimikko opetti minulle ammattiaan, välillä siivoilin paikkoja. Keittiön seinillä on liuta patoja ja pannuja ja mietin että miksi? Eihän kukaan tässä paikassa ikinä syö mitään, paitsi pähkinöitä, asiakkaat syövät öittäin satoja tuhkakupillisia pähkinöitä. Juon kahvia odotellessani Caedoa ja baarimikkoa, ja kyllästyneenä keittiön rasvanlemuun - ilmeisesti joku todellakin oli joskus käyttänyt tätä keittiötä ruoan laittoon - poistun takaovesta ulos koleaan yöilmaan. Vastapäisen talon ikkunoista paistaa valo, vielä ei ole tervejärkistenkään ihmisten nukkumaanmenoaika, kuinka moni heistä istuu ja juo kahvia? Kuinka moni rakastelee? Epäilemättä noissa tomistotaloissakin joku rakastelee tälläkin hetkellä. Viiman piiskatessa ruumistani yritän selvittää itselleni mksi olin...olen... hullaantunut poikaan. En siksi että hän on kaunis, en siksi että seksi hänen kanssaan on orgastista. Hullu, intohimoinen, villi, haaveenomainen aistimus elämästä, se hän on. Pikkumies jota suojella, rakastaa, ja jonka kanssa saattoi vain antaa mennä, olla. En koskaan aiemmin ollut kokenut moista vapautta. Mutta rahojensa loputtua hän lähti takaisin Valenciaan, vanhempiensa luo, työn tekeminen ei edes juolahtanut hänen mieleensä. Yllättäen hänen lähtönsä ei juurikaan liikuttanut minua, oikeastaan tunsin lähinnä helpotusta.
Omiin ajatuksiini ärtyneenä palasin sisälle ja mennessäni potkaisin ovenpönkäksi laittamani puunkappaleen pois ja se kilahti pimeydessä metalliin. Kaadoin itselleni lisää kahvia ja menin istumaan takahuoneen sohvatuoliin ja annoin mieleni lyödä rumpua, tyhjentyä, keskityin olemiseen, antaa sielun vaellella, en tarvinnut aktiivisuutta, mieli riitti oli kuviteltu käärme matkaa jumalattaren luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista otsassani punainen kolmio stigma jota en saanut pestyä pois tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaalisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja jotka jättivät puremajälkiensä ristinmerkin samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen punaisten verhojen takana loimuavat strobolamput, metallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn miehen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani sen verestä pulleat silmät pureutuvat omiini sen kädet on sidottu se suutelee minua poskelle ja näykkäisee korvastani.
Heräsin huutooni, hikisenä ja vapisevana, hetken elin pelkästään vaistojen varassa ja kesti aikansa ennen kuin sivistyksen ja järjen pintasilaukset palasivat kärsineeseen ruumiiseeni. Siirsin kovana seisovan kaluni parempaan asentoon ja otin taskustani jauhepussin ja sniffasin hyllyltä löytämälläni pillillä jauhetta. Nousin ylös ja menin saliin, kävin hakemassa oluen ja istuuduin tuttujen pöytään. Juteltuamme jonkin aikaa valkoiseen pukuun pukeutuneen miehen kanssa, hän yllättäen kysyy pelaako kukaan shakkia. "I do, or I used to when I were kid" Sanoin hänelle uudelleen löydetyllä itsevarmuudellani, olin varma että kykenisin voittamaan tämän hintin. "Are you any good?" Hän kysyi. "Well...not bad." Hän hymähti ja pyysi minua tulemaan ulos, kävelimme läheiseen kahvilaan, jossa hän otti taskustaan pienen magneettinappuloin varustetun shakkilaudan ja asetti sen välimme. Ajatukseni viilettivät puoli kilometriä edessäni, ja rapsutin kuumeista ihoani. Aloitimme pelin ja vaikka harkitsin joka siirtoa minuuttitolkulla käski vastustajani hidastaamaan, meillä olisi aikaa. Hän mietti siirtojaan tuntitolkulla ja minä raaputin käsieni ja mahani ihoa repien ne lähes verille. Nähdessäni hänen avauksensa tunnistin sen ja tiesin että osaisin vastata siihen, mutten millään saanut päästäni ulos mitään siitä tietoudesta jota lapsena olin shakin eri strategioista kerännyt ja ennen pitkää olin kusessa. Lopulta hän sai minut ansaan. "You aren't bad, thats true, maybe we try again sometime when you are not so stoned?" Hän sanoi taittaessaan laudan takaisin taskuunsa. "Yeah, maybe.." Sanoin, vaikkein missään nimessä aikonut ottaa uusintamatsia, hän oli huomattavasti minua parempi. Mennessämme takaisin Caedo pysäytti minut ovella. "Kuka toi on? Se näyttää kytältä." Hän sanoi. "Emmä tiiä mä pelasin sen kanssa shakkia ja hävisin." Vastasin. "Vittu! Ja sä oot niin sekasen näköinen ku olla voi, vitun narkkari." Caedo kirosi minulle. "Paraski puhumaan saatanan diileri, sitä paitsi käytäthän sä itekin." Vastasin hänelle. "Vain juhlissa mut sä vedät koko ajan." Caedo laski minut sisään ja sisällä aloin tanssia porukan keskellä, en pidä tanssimisesta, mutta minun oli pysyttävä liikkellä, paikoillaan oleminen oksetti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)