Sadankruunun lahjakortti

Heräsin jossain kolossa joka oli tarkoitettu 50 senttiselle kääpiölle, ei 195 senttiselle miehelle. Tunsin kipua ranteessani, siinä oli tikarin muotoinen palovamma, käteni oli korventunut patteria vasten. Nostin päätäni ja löin sen kattoon, tai penkin alapintaan kuten hetken päästä huomasin. Raahauduin pois penkin alta ja venyttelin, joka helvetin paikkaa särki ja olin oksentaa rinnuksilleni, mutta onneksi joku aukaisi oven ja sain pääni ulos. Huomasin yrjöileväni suoraan nahkakengille, jotka häipyivät viivana pois oksennukseni alta kiljuen falsetissa "Polis, poliiiiis! Där finns..". Mistä päättelin olevani yhä sveamamman hoivissa. Tai sitten Vaasassa, mutta sveamamma tuntui läheisemmältä. Vilkasin ympärilleni, olin jälleen SJ:n postijunan pienessä kammarissa, toisella penkillä nukkui sen seitsemällä mutkalla Hilaris, herätin hänet ja kerroin nahkakengistä ja hänelle tuli kiire. Hän oli vasta palannut Stockikseen, hänet oli karkoitettu takaisin Suomeen makkaravarkauden johdosta.

Häivyimme kiireesti sivuovesta pihalle ja livahdimme juuri ajoissa viereisen vaunun taakse, vilkaisin vaunun alta ja näin jalkoja. Samassa yhden jalat kumartuivat ja huomasin tuijottavani ruotsalaisen poliisin silmiin. Tuijotimme hetken toisiamme. "Vittu!" Kirosin ja lähdin juoksemaan, juoksimme asemalle poliisit perässämme ja aamun ihmisvilinän lävitse pujotellen pääsimme sisälle vessaan. Vessankopissa kuuntelimme hiljaa aikamme. Ei kuulunut kyttiä, itse poliisin asemassa olisin ensimmäisenä tutkinut vessat. Lopulta poistuimme vessasta T-Centraliin, istuimme penkille ja aloimme tehdä inventaariota: Taskuistani löytyi vajaa aski tupakkaa, parikymmentä askia tulitikkuja kolme tabua, Hilariksella oli 23 markkaa, pullo Absolutia ja vajaa pullo Camparia. Markat sai vaihdettua täällä, mutta ne veivät ison vaihtopalkkion. Hakeuduimme slussenille ja kauppasimme Absolut pullon kolmella sadalla. Jäimme pullon ostajan seuraksi dokaamaan viinaa jonka hän oli juuri ostanut meiltä, yksinäinen kaveri. Hän kertoi lähteneensä Suomesta parinsadantuhannen velkoja pakoon, ynnä muuta paskaa. Mutta kuuntelin häntä ainakin niin kauan kuin hän tarjosi viinaa, minulla oli saatanallinen kanuuna.

Odottelimme centraalissa Caedoa, jonka kuulemma piti tulla sinne kolmeksi, mutta kuten tuttua hän myöhästyi tunnin verran. Painuimme NK:lle hakemaan paria tilausta, matkalla he polttelivat paukut, minä kieltäydyin, vedin mielummin parit benzot, pidin mömmöja ja brenkkua parempana vaihtoehtona tällä hetkellä. Joskus harvoin kun olen krapulassa pilvi aiheutti minulle kohtauksen ja silloin olisin muutaman tunnin ulkona kuvioista kavereiden hoivattavana. Heidän knekkaillessa biittejään, joku mummo kysyi, että miksi nuoriso lämmittelee sytyttimillä käsiään sisätiloissa. "Fa-aaan!" Sanoin kovaäänisesti. "Det är so-oooo jävla kallttt!" Jatkoin ja jätkät nauroivat, mummo lähti päätään pudistellen pois. Parin piipullisen jälkeen lähdimme NK:lle. Siinä vaiheessa jätkät olivat jo niin pilvessä ettei varastamispuolesta ollut tulla mitään. He vain venkoilivat ja vilkuilivat pelokkaana ympärilleen. Eriydyin heistä, etsin myymäläetsivän ja pitäen huolen, että hän näki puuhani revin muutamista Leviksen farkuista ja farkkurotseista hälyttimet pois ja tungin ne mytyssä hyllyn perille, jätin käteeni yhdet joissa hälytin oli vielä kiinni. Vinkkasin silmilläni Caedolle ja häivyin sovituskoppiin. Vedin levikset jalkaani, tulin ulos ja siinä lähettyvilläni oli ainakin kaksi myymäläetsivää. Katselin itseäni peilistä ja palasin koppiin jossa vaihdoin omat farkkuni jalkaan. Tullessani ulos kopista minuun iski pienoinen paniikki mikä ei benzojen jälkeen ole ihmeellistä, minun oli päästävä ulos täältä ja pian! Sain hillittyä itseni, tiesin mitä olisi edessä. Näin jätkät kassalla niin pelokkaan näköisinä että itse olisin pidättänyt heidät heti tai ainakin tutkinut Caedon repun. Mutta nämä svedupelle myymäläetsivät vain tarkkailivat minua. He eivät nähtävästi olleet kuulleetkaan yhteistyöstä.

Jätkien lähtiessä kohti ulko-ovea menin viereiselle ovelle ja tuntiessani käden olkapäälläni käännyin. Tyhjentäessäni taskujani - mistä syystä minun oli ollut pakko vetää kaikki mömmöt naamariini, muuten he olisivat kutsuneet kytät paikalle - minua nauratti, jätkät poistuivat ovesta ilman vaikeuksia. Normaalien takahuone episodienjälkeen he pahoittelivat ja kun valitin kohtelusta sain vuolaisiin anteeksipyyntöihin käärittynä sadan kruunun lahjakortin NK:lle! Voi vittu, hyvä keikka, farkkuja, takkeja ja sadankruunun lahjakortti. Päivä alkoi hyvin.