Viekoittelevat sakset

Istuskelen jossain B-oikeudellisessa ravintolassa, jossa työtätekeväiset syövät kiireessä lähteäkseen takasin sorvin ääreen. Minulla ei ole kiirettä, vaivun lievään transsiin ja en liikahdakaan, väräytä evääkään sanoisivat. On vain käsivarret, jalat, ja tietenkin korvat, autot ajavat ohitseni, viemärinkansi kolahtaa jokaisen renkaan alla. Vuokrasin eilen pornoa - ei niin tehdä saa - ja katsoin sitä yöllä. Miksi niissä aina on vain isorintaisia, ampiaisvyötäröisiä luonnottamia naisia joiden vartalo ja kasvot on ostettu pornokaupasta? Itse olen aina pitänyt enemmän pienempirintaisista naisista, teinpoikana olin ihastunut Nastassja Kinskiin. Ruokittiinkohan minua tissista vai pullosta? Viimeiset tipat kaljaa valuvat pitkin poskiani, nousen lähteäkseni takaisin ulkopuoliseen äänten ja hajujen sekamelskaan.

Olen joutunut pikku roballe, aloitin kilometrejä sitten, kuinka pitkälle voi kävellä huomaamattaan? Kävelen puolitajuissani vielä hetken. Astun kolmannen kioskin kohdalla alas, missä olen ostava minttukarkkeja ja tupakkaa, flirttailen keski-ikäisen kioskinmyyjättären kanssa. Työtätekeväiset loistavat possaolollaan, sasinkohan minäkin töitä? Tekisinkö sitä? Auto on ajaa päälleni, jarrut kirskuvat, melkein kusen housuuni, auto väistää ja tööttäilee, kuski auton sisällä huutaa jotain. Ja jatkaa matkaa aivan kuin minua ei olisi ollutkaan tällä kävelykadulla, keräilen siruni ja jatkan matkaani. Pitäisi saada jotain aikaan, käydä edes joskus luennoilla, mutta eksegetiikka kyllästyttää minua, muinaisista kielistä puhumattakaan. On niin paljon tehtävää, sanottavaa, jota en jaksa tehdä enkä sanoa. Käännyn ja lähden tallustamaan kohti steissiä. Siellä hetken mielijohteesta ostan kukkakimpun ja lahjoitan sen mummolle joka muistuttaa edesmennyttä isoäitiäni, suutelen häntä otsalle ja toivotan onnellista elämää.

Kotona herään aamuyön tunteina ja istuudun keittiönpöydän ääreen ja pelkään saksia, pelkään koska mietin kuinkahan paljon sattuisi jos leikkaisin pallini irti? Tee-se-itse-kastraatio. Saksien terät kiiltelevät viekoittelevasti loistelampun kelmeässä valossa. Otan sakset käteeni ja nosten ne silmieni tasalle vain pettyäkseni, ne ovatkin vain tavalliset sakset, puoleensavetävyys on kadonnut. Heitän ne pois, sytytän tupakan ja menen katsomaan tulisiko TV:stä jotain.