Mutta kyllä tämä tarina taas kohta jatkuu, mikäli vielä viikon päästä haluan palata teknistyneeseen maailmaan...
Saamattoman satiirin saksanseisoja
Olen saamattoman satiirin saksanseisoja,
tuskan säikeet soittavat päässäni suvivirttä
Tänään he valmistautuvat repimään
orvaskeden sielustani.
Aamuyöllä
Kiidän kohti horisontissa
siintävää metsän laulua
tunnen leijuvani
syöksykierteeseen
koskelopari sinkoaa ilmoille
sadepisaroiden kaaren
näen rannattoman kuun heijastavan
aamun kahlitun neitsyen
uuden värimaailman
kaikkien meidän
unohdettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti