Vaeltelen jälleen kaamokseen pukeutuneena sairaalan kelmeillä käytävillä, ikä ei parantanut lasimieltä kumiseksi, joustavaksi, rikkoutumattomaksi.
Olen siis jälleen kokoamassa palapeliä, jota mielekseni kutsutaan, toistaiseksi ilman liimaa, liimauksen vuoro tulee kunhan palapeli on ratkottu, kunhan kalman ruusuisten kasvojen liljainen hymy jälleen lakkaa viehättämästä.
Selkokielellä:
- Olen sairaalassa, jonne jouduin 4.9.2006, ja viipynen täällä pitkään, blogin päivittely hidastuu siksi aikaa. Viikonlopuksi saanen yhden tekstin lisättyä, edellyttäen että saan pitää ulkoiluluvat.
Niin ja JK, laitoin sinulle SMS:nä osoitteen laitatko sen Mellerin kokoelman tulemaan postissa? Sähköposti ilmoittaa osoitteestasi: no such number, no such zone.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Taidan olla rakastunut sinuun.
Se vain tuppaa roiskumaan ja tahraamaan kaiken. Liima.
maria: Tuota [raapii hämmentyneenä päätäään] kiitoksia, tuo oli mukava kuulla. Mutta tosielämässä en usko että jaksaisit kanssani, eivät ole entisetkään tyttö-, ja poikaystävät jaksaneet, paniikkihäiriöisen maanisdepressiivisen (En pidä tästä uudenaikaisesta kaksisuuntainen mielialahäiriö termistä) ja silti itseriittoisen ihmisen kanssa on vaikea elää.
Nykyinen suhteenikin toimii vain koska elämme "vapaassa suhteessa" ja puolet vuodesta eri maissa (Tanska ja Suomi).
VT: Niinpä...
Lähetä kommentti