Viidettä päivää jatkuvat tupaantulijaiset

Istun lattialla viina-, ja kaljapullojen keskellä hengitystäni pidätellen, maailmani välkkyy strobovalojen tahtiin. Tunnen kuinka savu päättäväisesti valuu pitkin selkärankaani, välilevy välilevyltä, nikama nikamalta sähköinen turtumus hiipi kohti aivojani. Aivoihin iskevä pilkku leviää pitkin rasvakudosta ja jää sinne luuraamaan. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumoutuneena: Hehkuvaa laavaa, juolahtaa mieleeni, kumarrun nähdäkseni sen kauneuden. Nenääni kuumottaa, äkkiä tumppi katoaa edestäni. "Hei, mitä sä teet?" Nostan katseeni ja näen kuluneet lenkkarit jotka eivät vielä irvistele minulle, muttei senkään aika kaukana ole. Tajuan nojaavani poskellani lattiaan, olin ollut niin ihastunut laavaan etten muistanut pysäyttää liikettäni. Nousen istumaan ja sanon harras ilme naamallani:
"Mä vain kumarran kohti Mekkaa, Allah aghbar ja silleen. Tiesit sä et hasa tuhos ylivertaisen arabikulttuurin?"
"Kuinni?" Puhuja on Caedo, tosin jättimäinen versio hänestä. " Ja mitä se tähän kuuluu?" Hän jatkaa.
"Kaikki historiassa kuuluu tähän hetkeen. Kato ku ne ei saaneet vetää viiniä lärviinsä ja ku ihmisellä on tää tarve nollata boltsinsa, ollu jo siitä lähtien ku Homo Erctukset teki Vaahteranmäen Eemelit, ni...joo.. kuitenkin lopulta nää arabit veti hasaa oikein urakalla ja niiltä jäi euroopan valloitus puolitiehen vaik Konstanttinopolin ne valtaski, ku ne valtaili uusia ulottuvuuksia..."
"Sust tulee hyvä pappi, aina saarnausnuotti päällä."
"Se näkyy naamasta ku lakkaa saarnaamasta." Filosofisen sananvaihtomme keskeyttää sydäntä pomp-pum-pottavan lujalla ilmoille tulvivia muzakki. Puolet parikymmenpäisestä jengistä alkaa hypellä kädet toistensa olilla. Katselen sitä rituaalitanssia ja mieleeni juolahtaa, että mitähän kulttuuriantropologit sanoisivat meistä? Muttei heitä kotimaassa näy, he matkustavat Kuubaan tutkimaan kulttuureja ja rommikol...äh, Cuba Libren merkitystä Post-vallankumouksellisessa Kuubassa, eri totin jälkimmäistä. Ähkäisen noustessani vain hiukka horjuen ylös liittyäkseni joukkoon. I LOVE YOU / I KNOW / BUT THE DRIVING IS A SE-ERRIOUS GAME! Kiihko sisälläni yltyy hyppiessäni bassojumputuksen tahdissa ylösalas ylösalas kietoutuneena pieneen yhteisöömme. Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme shamanistiseen raivoon, hulluuden ja maailman tuolle puolen, ja lankeamme loveen. Hiki kastelee paitani ja hiukset peittivät visioni, on vain rytmi ja sulautunut masssamme. Olemme ikuinen heimo, olemme aina olleet ja tulisimme aina olemaan. Rakastan elämää, uskon heimoomme. Me sekoamme, ja kun sen teemme, teemme sen kunnolla.