Tylsää

Meni kirjoittamisessa ja päivittelyssä vähän pitempään kuin kuvittelin, mikä johtuu siitä että kemiallinen sekoilu, oli kyseessä sitten viina tai muut huumeet, on kokemuksena erittäin tylsä ja siitä kirjoittaminen vielä tylsempää. Minkä sanottuani voisinkin lopettaa koko kertomuksen tähän, varsinkaan kun en ole kovinkaan kummoinen kirjoittajana.

Ernesto & Alberto

Sain vihdoin katsottua Moottoripyöräpäiväkirjat (Diários de motocicleta, 2004) ja mieleeni hiipi kunnioitus moisen matkan tekemisestä. Olisipa minullakin rohkeutta uida terävähampaisen joen yli Leprasiirtolaan.

Gangsterileffaa ja pikashakkia

Caedo halusi ottaa minut mukaan ostosmatkalleen, kuulemma tekisi hyvää hänen imagolleen jos hänellä olisi mukana yksi iso arpinaamainen mies selustaa vartioimassa. Olin jo ehtinyt unohtaa Saksan tapahtumat ja hiusteni alta pilkottava pieni osa arpea oli alkanut tuntua luonnolliselta osalta kasvojani. Hetken älynväläyksestä ajoin pääni kaljuksi saadakseni koko ruman arven näkyviin. Katsoessani peilistä itseäni huomasin olevani kammottavan näköinen, päässäni oli vanhoja arpia jotka muistuttivat lapsuuteni yllytyshulluudesta ja koko komeuden kruunasi tuo uusi vielä punertava arpi. Caedo käski minua pukemaan liudan paitoja päällekkäin jotten olisi laihan narkkarin näköinen. "Mistä sä aina heti löydät diilerit oli kaupunki mikä tahansa?" Kysyin Caedolta bussissa. "Helppoa, menen TuristInfoon ja pyydän karttoja, tietoja nähtävyyksistä ja sellasta ja juttelen niiden kanssa ja lähtiessäni kysyn onko mitään paikka mitä pitäis öiseen aikaan varoa. Ja sit mä menen siinne mestaan jota ne käskee varoon. Ja hillun siellä niin kauan kunnes joku tulee diilaan tai kysyyn mitä vittua mä siellä teen." Caedo vastasi. "Niin sä oot kertonu, mut mä kokeilin tota Göteborgissa ja ei ne mitään infoo antanu." Sanoin. "Ei se aina toimikaan, eihän ne nyt voi uskoa et Jööttiburissa mitään kartettavia alueita on. Ja tietenkään ne ei sulle kerro mitään ku sust saa sen vaikutelman et sä oot just sellanen hyypiö joka alkaa heti diilaan kamaa tai varasteleen, mut se on vaan hyvä homma, mun charmi ja sun narkkariutes luo meille uskottavuutta jota mä en yksinään saavuta." Mikä piti paikkansa, minä olin naapurinpoika jolta Caedo näytti, Caedoon ihmiset luottivat, minua he pelkäsivät, vaikka todellisuudessa häntä heidän olisi pitänyt varoa, hän oli miellyttävä niin kauan kuin siitä oli hänelle hyötyä. Raivostuessaan hän ei välittänyt yhtään mistään.

Caedo vei meidät paikkaan joka näytti aivan samalta kuin kaikki muutkin keskiluokkaiset paikat Madridissa, hän meni puhelinkoppiin ja soitti jollekulle, ja hetken päästä hän ohjasi minut yhteen taloista ja meidät päästettiin yhteen asunnoista. Paikalla oli pelottavan näköistä porukkaa, en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi narkkareiden ja diilereiden kanssa, tiesin liian hyvin millaisia he olivat. Valitsin itselleni paikan oven vierestä, ristin käteni rinnuksilleni ja jäin siihen seisomaan tuijottaen isointa kaveria paikalla, minua pelotti ja toivoin hartaasti etteivät he huomaisi sitä. En ollut tottunut tälläisiin gangsterileffan lavasteisiin jossa kahvipöydällä lojuu rahakasoja. Caedo kertoi jollekulle keittiössä olevalle kuka hänellä oli mukanaan ja tavallisen espanjalaisen näköinen viiksiniekka kävi vilkaisemassa minua. Hän ja Caedo palasivat keittiöön ja seistyäni siinä kolmen kaverin tuijoteltavana ikuisuudelta tuntuvan ajan Caedo vihdoin tuli pois keittiöstä ja me lähdimme. "Vittu, mä en enää ikinä tule noihin leffalavasteisiin, se oli ihan liian korni gangsterileffa, voiko noihin muka luottaa?" Caedo vilkasi minua. "Ei, ne on narkkareita, ei niihin voi luottaa ja siks mä otinkin sut mukaan, aina kun mä käyn tuolla mua pelottaa ja ne tietää sen. Nyt mua ei pelottanu niin paljon ja ne huomas sen." Puhuessaan hän antoi minulle pussillisen jauhetta. "Sähän diggaat spiidistä?" Nyökkäsin tunkiessani pussia taskuuni, olin vieläkin ihmeissäni koko tapahtumasta, mihin vitun leffaan oikein olin joutunut? Mikä pahinta minusta tuntui että Caedokin oli seonnut ja näytteli Kummmisedän Sonnyä. Päätin että mielummin olen ilman kamaa kuin sekoan uudelleen tuohon touhuun. Palasimme takaisin kotikulmille ja Caedo kävi viemässä kamat Carmenille ja lähtiessämme kohti Caedon työpaikkaa kysyin häneltä, että luottaako hän Carmeniin. "En, mutta se makso noi ja se tietää ettei se voi ite käydä ostaan niiltä jätkiltä, ne hakkais sen, joten Carmenin on pakko luottaa muhun." Hän vastasi.

Diskossa minut ohjattiin keittiöön odottelemaan että he saisivat hoidettua jotain, olin hyvää vauhtia muuttumassa paikan kaluston osaksi, välillä baarimikko opetti minulle ammattiaan, välillä siivoilin paikkoja. Keittiön seinillä on liuta patoja ja pannuja ja mietin että miksi? Eihän kukaan tässä paikassa ikinä syö mitään, paitsi pähkinöitä, asiakkaat syövät öittäin satoja tuhkakupillisia pähkinöitä. Juon kahvia odotellessani Caedoa ja baarimikkoa, ja kyllästyneenä keittiön rasvanlemuun - ilmeisesti joku todellakin oli joskus käyttänyt tätä keittiötä ruoan laittoon - poistun takaovesta ulos koleaan yöilmaan. Vastapäisen talon ikkunoista paistaa valo, vielä ei ole tervejärkistenkään ihmisten nukkumaanmenoaika, kuinka moni heistä istuu ja juo kahvia? Kuinka moni rakastelee? Epäilemättä noissa tomistotaloissakin joku rakastelee tälläkin hetkellä. Viiman piiskatessa ruumistani yritän selvittää itselleni mksi olin...olen... hullaantunut poikaan. En siksi että hän on kaunis, en siksi että seksi hänen kanssaan on orgastista. Hullu, intohimoinen, villi, haaveenomainen aistimus elämästä, se hän on. Pikkumies jota suojella, rakastaa, ja jonka kanssa saattoi vain antaa mennä, olla. En koskaan aiemmin ollut kokenut moista vapautta. Mutta rahojensa loputtua hän lähti takaisin Valenciaan, vanhempiensa luo, työn tekeminen ei edes juolahtanut hänen mieleensä. Yllättäen hänen lähtönsä ei juurikaan liikuttanut minua, oikeastaan tunsin lähinnä helpotusta.

Omiin ajatuksiini ärtyneenä palasin sisälle ja mennessäni potkaisin ovenpönkäksi laittamani puunkappaleen pois ja se kilahti pimeydessä metalliin. Kaadoin itselleni lisää kahvia ja menin istumaan takahuoneen sohvatuoliin ja annoin mieleni lyödä rumpua, tyhjentyä, keskityin olemiseen, antaa sielun vaellella, en tarvinnut aktiivisuutta, mieli riitti oli kuviteltu käärme matkaa jumalattaren luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista otsassani punainen kolmio stigma jota en saanut pestyä pois tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaalisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja jotka jättivät puremajälkiensä ristinmerkin samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen punaisten verhojen takana loimuavat strobolamput, metallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn miehen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani sen verestä pulleat silmät pureutuvat omiini sen kädet on sidottu se suutelee minua poskelle ja näykkäisee korvastani.

Heräsin huutooni, hikisenä ja vapisevana, hetken elin pelkästään vaistojen varassa ja kesti aikansa ennen kuin sivistyksen ja järjen pintasilaukset palasivat kärsineeseen ruumiiseeni. Siirsin kovana seisovan kaluni parempaan asentoon ja otin taskustani jauhepussin ja sniffasin hyllyltä löytämälläni pillillä jauhetta. Nousin ylös ja menin saliin, kävin hakemassa oluen ja istuuduin tuttujen pöytään. Juteltuamme jonkin aikaa valkoiseen pukuun pukeutuneen miehen kanssa, hän yllättäen kysyy pelaako kukaan shakkia. "I do, or I used to when I were kid" Sanoin hänelle uudelleen löydetyllä itsevarmuudellani, olin varma että kykenisin voittamaan tämän hintin. "Are you any good?" Hän kysyi. "Well...not bad." Hän hymähti ja pyysi minua tulemaan ulos, kävelimme läheiseen kahvilaan, jossa hän otti taskustaan pienen magneettinappuloin varustetun shakkilaudan ja asetti sen välimme. Ajatukseni viilettivät puoli kilometriä edessäni, ja rapsutin kuumeista ihoani. Aloitimme pelin ja vaikka harkitsin joka siirtoa minuuttitolkulla käski vastustajani hidastaamaan, meillä olisi aikaa. Hän mietti siirtojaan tuntitolkulla ja minä raaputin käsieni ja mahani ihoa repien ne lähes verille. Nähdessäni hänen avauksensa tunnistin sen ja tiesin että osaisin vastata siihen, mutten millään saanut päästäni ulos mitään siitä tietoudesta jota lapsena olin shakin eri strategioista kerännyt ja ennen pitkää olin kusessa. Lopulta hän sai minut ansaan. "You aren't bad, thats true, maybe we try again sometime when you are not so stoned?" Hän sanoi taittaessaan laudan takaisin taskuunsa. "Yeah, maybe.." Sanoin, vaikkein missään nimessä aikonut ottaa uusintamatsia, hän oli huomattavasti minua parempi. Mennessämme takaisin Caedo pysäytti minut ovella. "Kuka toi on? Se näyttää kytältä." Hän sanoi. "Emmä tiiä mä pelasin sen kanssa shakkia ja hävisin." Vastasin. "Vittu! Ja sä oot niin sekasen näköinen ku olla voi, vitun narkkari." Caedo kirosi minulle. "Paraski puhumaan saatanan diileri, sitä paitsi käytäthän sä itekin." Vastasin hänelle. "Vain juhlissa mut sä vedät koko ajan." Caedo laski minut sisään ja sisällä aloin tanssia porukan keskellä, en pidä tanssimisesta, mutta minun oli pysyttävä liikkellä, paikoillaan oleminen oksetti.

Pakertamassa

Olen laiminlyönyt tätä tarinaa sillä lupauduin pitkästä aikaa oikeaan työhön; kesämökin ja veneen talviteloille laittoon. Olen viime viikon aikana viihtynyt samean syksyisessä maalaismaisemassa nauttien fyysisestä työstä. Ja olen nukkunut, jopa kymmentuntisia yöunia.

Mutta kyllä tämä tarina taas kohta jatkuu, mikäli vielä viikon päästä haluan palata teknistyneeseen maailmaan...

Saamattoman satiirin saksanseisoja

Olen saamattoman satiirin saksanseisoja,
tuskan säikeet soittavat päässäni suvivirttä
Tänään he valmistautuvat repimään
orvaskeden sielustani.

Aamuyöllä

Kiidän kohti horisontissa
siintävää metsän laulua
tunnen leijuvani
syöksykierteeseen
koskelopari sinkoaa ilmoille
sadepisaroiden kaaren
näen rannattoman kuun heijastavan
aamun kahlitun neitsyen
uuden värimaailman
kaikkien meidän
unohdettavaksi.

Maailman huominen sulous

Siskonpojille

Maailman huominen sulous
kehrää
uneksijan hiljaisessa messussa.


Isälle

Pahuutta on kohdeltava viattomin elkein
vastineiden tultava salamannopeasti
läpäistävä suojapanssari
annettava miekan viuhua
kynän lävistäessä
sieluttoman sielun

Bonito

Huom! Viimeinen kappale tästä sisältää homopornoksi luokiteltavaa tekstiä (Jonka kirjoittaminen oli erittäin stimuloivaa, alkuperäinen kirjoitukseni meni niin pitkälle että sitä en julkaise ainakaan tässä. Aivan kaikkia perversioitani ei teidän tarvitse tietää. Kukahan maksaisi homopornosta?), joten mikäli miesten välinen seksi ällöttää kannattaa jättää viimeinen - === merkeillä erotettu - kappale lukematta, tai oikeastaan mennä lukemaan jotain toista weblogia, tässä tulee jatkossakin olemaan aina välillä sekä hetero-, että homoseksin kuvauksia sillä niitä on mukava kirjoitella. Ensi alkuun mietin että editoisin tästä eteenpäin juttuni kunnolla, mutta tajusin etten silloin saisi ikinä julkaistuksi mitään, joten korjailen jatkossakin vain pahimmat virheet.

Ja sitten tarinaan:

Olimme jatkoilla jonne olin seurannut kaunista poikaa jota muut kutsuivat Boniksi. Seurueemme englannintaitoinen jäsen kertoi minulle hänen nimensä tulevan Bonitosta, "It means Handsome and that he is." Hän sanoi. "Of course he is, too beautiful for his own good..." Vastasin. "He likes you, you know?" Hän sanoi, kohautin olkiani. "It's Because you're pale like vampire and you look lot like Nick Cave, he loves Nick Cave. You should die your hair black." Hän jatkoi. "Yeah, maybe I will." Vastasin, en voinut irrottaa katsettani Bonista, vapauttaessaan paksut mustat hiuksensa poninhännän ikeestä hän heilautti niskaansa suunnattoman maskuliinisesti, hänestä huokui sydäntäsärkevää syntiinlankeemusta joka veti puoleensa.

Porukan tanssiessa jyskyttävän biitin tahdissa vedin taskustani muutaman napin jotka oli tarkoitettu ahdistuskohtauksia varten, epäröin hetken ennen kuin huuhdoin ne alas viinillä, kauanpa hyvät aikeeni kestivätkin. Vieressäni oleva kaveri näki mitä tein, ja hän halusi nähdä mitä otin. Hän vilkaisi purkkia, antoi sen takaisin. "Wait a minute." Hän sanoi ja lähti. Säikähdin, kohta tässä olisi lauma tyyppejä jakamassa pillereitäni, mietin poistumista, mutten kyennyt jättämään Bonia, niinpä istuin vain paikallani Bonia katsoen. Hän huomasi tuijotukseni ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Hän tuli luokseni, istui viereeni ja tarjosi tupakan. Sytytin omani ja hänen tupakkansa, hän laittoi kätensä poskelleni ja pelkästään tuosta kosketuksesta tunsin nivusteni täyttyvän verellä. Koppasin hänet syliini, mutten saanut pysäytettyä liikettä ja me tipahdimme lattialle. Hän kierähti päälleni, otti kasvoni käsiensä väliin ja suuteli minua työntäen kätensä paitani alle ja hyväili rintaani. Silmäkulmasta näin kuinka muut katsoivat meitä, mutten välittänyt. Suudellessamme työnsin käteni hänen housunkauluksestaan sisään ja hyväilin hänen kovaa kaluaan, äkkiä hän nousi pois ja meni takaisin tanssimaan. "Teaser!" Sanoin ääneen noustessani takaisin istumaan sohvalle. Samassa kaveri joka oli tarkastellut pilleripurkkiani oli vieressäni. "Are you used to drugs?" Hän kysyi. "Yeah, well, yes and no." Vastasin. "Whatta you mean?" Hän kysyi. "I used to take whatever I got, but I've been sober almost seven months." Vastasin. Hän katsoi minua hetken. "Do ya wanna have some Dex?" Hän kysyi minulta. "Dex?" Mietin hetken. "Hell, why not?" Vastasin. Hän avasi pussukkansa, joka oli täynnä erilaisia pillereitä ja pienempiä pussukoita ja otti sieltä pienen pussillisen mustaoransseja kapseleita. "Do you have 5000?" Kaivoin taskustani neljä tonnia ja tarjosin niitä hänelle. "It's too much, how 'bout four thousand?" sanoin ja hän hymyili, otti rahani ja antoi kapselit minulle. Tajusin maksaneeni liikaa, mutta väliäkö tuolla, olinhan turisti, en mitenkään voinut tietää hintoja. Heitin muutamia kapseleita naamariini ja käärin loput paperiin ja tungin mytyn taskuuni. Istuskelin siinä sohvalla viiniä juoden ja Bonin kiihkeää tanssia katsoen, diileri selitti jotain minulle mutten kuunnellut häntä. Äkkiä väsymykseni oli kadonnut, olin täysin pirteä, ja tunsin tutun kiihkon valtaavan minut. Boni tuli luokseni ja otti kiinni kädestäni ja alkoi vetää minua ylös sohvalta. "Boni wants you to follow him." Diileri sanoi minulle. No shit? Tuon olisin itsekin osannut päätellä.

===================================================================

Seurasin Bonia, kuljimme pitkin pimeätä käytävää, kunnes saavuimme punavalkealle ovelle ja hän ohjasi minut sisään huoneeseen joka oli sisustettu vain patjalla. Boni meni patjalle ja tunsin kuinka huone täyttyi hänen piinallisesta seksuaalisuudestaan. Seisoin hetken paikoillani tietämättä mitä tehdä ja samalla mielessäni soi isäni ääni: "Sinä joudut helvettiin!". Bon veti minut patjalle ja riisui paitani pois. Hänen näykkiessä kaulaani minä suutelin hänen olkaansa. Boni vilkaisi minua, ja huomasin että hänen tummanruskeissa silmissään oli vihertäviä pilkkuja, hän työnsi minut selälleni ja kävi viereeni ja hyväili rintaani. En jaksanut enää odottaa, käännyin häneen päin ja suutelin häntä, hän avasi vyöni ja yritti avata farkkujeni napin, mutta se oli liian tiukassa, jouduin auttamaan häntä. Riisuin housuni ja boxerini, ja samalla hän riisui omansa. Hän otti kullini käteensä ja sanoi jotain joka kuulosti especialilta. Kellistin hänet selälleen, ja näykin hänen pieniä ruskeita nännejään samalla hänen kulliaan puristellen. Hän ähkäisi ja yritti tavoitella kyrpääni, estin häntä ja valuin hänen jalkoväliinsä ja otin kullin kärjen suuhuni. Pyörittelin kieltäni hänen terskansa ympärillä, hän makasi siinä hetken nauttien, mutta pyristeli sitten pois ja osoitti haluavansa imeä minua. Nousin polvilleni sillä veren paetessa päästä nivusiin seisova, tai edes puoliseisova asento tuntuu paremmalta, ja annoin hänen ottaa minulta suihin. Hän ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta kyllä se silti häneltä sujui, vajosin euforiseen pilveen. Hetken päästä minun oli pakko työntää hänet pois sillä halusin muutakin enkä vielä halunnut laueta, en tosin tiedä olisinko edes lauennut.

Hän koppasi hausujensa taskusta tuubin ja kortsun ja näppärin sormin veti sen kullinsa ylle ja levitti voidetta kortsun päälle. "Okei." Ajattelin. "Tällä kertaa olen altavastaajana." Kasasin peiton mytyksi mahani alle, levitin jalkani ja tarjosin persettäni hänelle. Tunsin kuinka hän ensin hyväili peräaukkoani sormellaan ja työnsi sitten sormensa sisälleni ja kutitteli eturauhastani mikä sai minut värisemään. Lopulta hän työntäytyi hitaasti mutta helpon oloisesti sisälleni. Hetken hän oli paikoillaan ja odotteli että totuin tilanteeseen, mieleeni juolahti ettei ollut poika ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja minun oli pakko nauraa ja korjata ajatukseni: ...entistä pappisopiskelijaa kyydissä. Sitten hän alkoi hitaasti liikkua edes takaisin, vetäen peniksensä lähes pois ja taas työntyen hitaasti takaisin. "Vittu" Kirosin. "Just do it." Hän ymmärsi yskän ja alkoi nussia minua oikein kunnolla ja hetken päästä hän laukesi ynähtäen. Hän nousi pois päältäni ja kävi makaamaan selälleen. Menin hänen viereensä ja hyväilin häntä. "Kyllä noin nuoresta pojusta vielä toiseen kertaan on." Ajattelin hyväillessäni häntä. Suutelin häntä ja hän tarttui vielä seisovaan kulliini ja runkkasi sitä. Osoitin hänen kulliaan yhä peittävää kortsua ja hän hetken epäröityään - hän oli enemmän dominoivaa laatua - kaivoi toisen kortsun ja antoi sen minulle, asetin sen paikoilleen ja nostin hänen jalkansa ylös. Nuolin hänen pallejaan ja vaikken yleensä pidä peräaukon nuolemisesta nuolin sitäkin. Hän antoi liukuvoidetuubin minulle ja levitin sormellani sitä hänen peräaukkonsa ympärille ja sisälle. Nousin hänen päälleen ja varovasti työntäydyin häneen, mutten enää jaksanut olla rauhallinen, aloin puoliväkivaltaisesti nussia häntä ja huomasin kuinka hänen kullinsa jälleen seisoi, ja naidessani häntä hän runkkasi itseään. Ei mennyt kauaa kun päässäni napsahti ja laukesin. Vedin itseni pois hänestä, käärin kortsun pois ja heitin nurkkaan. Hän näytti niin kauniilta ja haavoittuvalta maatessaan siinä selällään, suutelin häntä ja vaikka minun oli hankala olla aloillani, mieleni teki nussia hänet ja itseni kuoliaaksi, käperryin hänen kainaloonsa ja me makasimme siinä kuunnellen ulkoa kuuluvia ääniä.

Welho-netti

On se niin väärin että joillakin on nettiyhteys heti käytössä... Niin on, kävin hakemassa Welho paketin viime viikon perjantaina ja ilmeisesti yhteys aukesi vasta tänään, eilen illalla se ei vielä toiminut. Tähän asti olen tullut toimeen kännykkänetillä, mutta koska olen sairaslomalla en viitsi käyttää sitä, pomoni on sairaalloisen tarkka puhelinlaskuista (Lentolippuihin ja hotelleihin kyllä voi tuhlata, niitä hän ei ilmeisesti tarkasta.), ja joskus vaatii selityksiä siitä minne ja kenelle olet soitellut.

Mutta nyt yhteys welho-nettiin pelaa.

Lueskelin noita kirjoituksiani ja huomasin surukseni että useiden vuosien mittainen kirjoitustauko ja pelkän asiatekstin kirjoittaminen on vienyt kielestäni ilmaisuvoiman, jota ei kyllä alunperinkään niin mahtavasti ollut, ja teksti on täynnä kielioppi-, ja kirjoitusvirheitä. Pitäisi oikeastaan tehdä kuten silloin kun vielä haaveilin kirjailijan urasta: Printata teksti ulos, yrittää suhtautua siihen kuin kustannustoimittaja, tehdä korjaus-, ja poisto merkinnät, tehdä surutta poistot ja korjata teksti. Ja kun teksti kävisi tuon ruljanssin muutamaan kertaan läpi saisin ehkä aikaiseksi siedettävää tekstiä.

Kaunis poika

Seuraavana iltana lähtiessämme kohti Caedon työpaikkaa marraskuiset kadut tulvivat vettä, sadaverhon takana näkymättömissä kadunpientareet täyttyivät katujen kahleisiin keihästetyistä vettyvistä kulkureista. Bussipysäkillä muutama muukin yritti tunkeutua Caedon sateenvarjon alle, mutta tönimme heidät pois. Ahtauduimme koirankopilta haisevaan bussiin ja hetken päästä olimme Diskon portilla, Caedon jäädessä päivystämään neonvalojen alle, menin minä sisälle hienhuuruiseen saliin. Paikka on vielä lähes tyhjä, se ei näytä sen kummemmalta kuin tuhat muutakaan Espanjalaista diskoa, suurinosa paikallaolijoista on miehiä, mutta niin on kaikissa etelämaalaisissa diskoissa, jollei mukaan lueta turistirysien ravintoloita. Paikalla olevat naiset ovat pukutuneet drag-queen tyyliin näyttävästi, mikä oli pakottanut oikeat DQ:t viemään kimalluksensa naurettavuuden rajan tuolle puolen ja he näyttivät pelottavilta. Meteli huumaa, näiden paikkojen DJ:iden kamoissa on vain On/Off kytkin, täysillä tai ei ollenkaan. Tilaan oluen ja saan jotain litkua joka muistuttaa kotimaan vetistä Lapin kultaa, mutta oluen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Istuudun nurkkalooshin nihkeälle nahkasohvalle ja tarkastelen ilmapiiriä ja paikalla olijoita - joista osa todellakin näyttää enemmän olioilta kuin ihmisiltä - missään muualla en ole nähnyt yhtä sekavan näköistä porukkaa. On tyylikästä pukuheeboa kirkkaine kravatteineen ja monivärisine liiveineen, läpikuultavaan sifonkipaitaan ja ihonmyötäisiin kimalteleviin lateksihousuihin pukeutuneita neitihomoja, muutama tavallisen duunarin näköinen tyyppi seisoskeli salin eri nurkissa yrittäen näyttää coolilta ja välinpitämättömältä, mutta näinkin kaukaa heistä erotti seksuaalisen kiihkon joka heidät tänne toi. Muutamat näyttivät siltä kuin olisivat eksyneet peilitaloon josta eivät pääse pois, ja tietenkin paikalla olivat pakolliset ylävartalo paljaana itseään ja sixpackkejään esittelevät kauniit pojat. Omalaatuista kyllä täällä ei näkynyt ainuttakaan nahkahomoa, joita Saksalaiset homopaikat olivat täynnänsä.

Hetken istuskeltuani Caedo tuo minulle paukun joka näyttää lähinnä tiskivedeltä mutta on hyvää. Hän ei ehtinyt kauaa viipyä pöydässä kun baarimikko jo tuli hakemaan hänet. Käyn baaritiskillä ja baarimikko antaa minulle pullollisen anisviinaa sanoen jotain mutten kuule mitä, otan pullon ja tarjoudun maksamaan ja hän vain huiskaisee kädellään. Hämmentyneenä suunnistan takaisin pöytääni ja samassa ympärilleni ilmestyy porukkaa, huomatessaan minun olevan portsarin ja baarimikon tuttu - mikä ei pidä paikkansa - kaikki haluavat olla kavereitani. Tässä metelissä mielenkiintoni heidän puheisiinsa lopahtaa hetkessä, en jaksa jatkuvasti tunkea korvaani puhujan suuhun, minkä lisäksi heidän englannissaan on niin omalaatuinen aksentti etten muutenkaan ymmärrä kuin puolet. Muutaman minuutin päästä olen humalassa, juomani anisviina tekee salakavalasti tehtävänsä ja minäkin riisun hiestä läpimärän paitani pois ja viereisestä peilistä huomaan kuinka laiha ylävartaloni hohtaa aavemaisesti UV valojen loisteessa.

Matkalla kohti vessaa nuori poika pysäyttää minut ja yrittää saada tanssimaan kanssaan. "Kovat jätkät eivät tanssi." Sanon hänelle, mutta hän ei luovuta vaan vetää minut housunkauluksestani tanssilattialle. Yritän kömpelösti tanssia muutaman askeleen, mutta anisviina on valunut jalkoihini ja kaadun selälleni vetäen mukanani muutaman muunkin. Noustessamme porukka nauraa ja läpsii minua, häivyn paikalta ja löydän vessan. Vessa on täynnä porukkaa ja kaikki kopit ovat vapaina mikä ihmetyttää minua, eikö täällä ole kuultu pikapanoista? Kusen rauhassa ja tungen muutaman neidin välistä lavuaarille pestäkseni käteni. En löydä mistään käsipyyhkeitä, joten koppasen yhdestä kopista käteeni rullan vessapaperia ja kuivaan käteni siihen. Heitän rullan pois ja lähden takaisin saliin, kaunis poika odottelee minua vessan ulkopuolella ja hän taluttaa selkääni hivellen minut takaisin pöytääni. Hän sanoo jotain enkä kuule muuta kuin qué. "Kekekeke ittelles." Vastaan hänelle, hän hymyilee ja lähtee kohti baaritiskiä. Hetken päästä hän tulee takaisin ja ojentaa minulle kupin, maistan siitä, se on kahvia, taivaallisen hyvää kahvia, ei sellaista mietoa puolipaahdettua litkua kuin Suomessa ja Ruotsissa tarjotaan. Taputan sohvaa vieressäni ja poju istuutuu viereeni.

Hän pajattaa jotain korvaani ja huomatessaan etten ymmärrä hän sanoo vieressäni istuvalle miehelle jotain. Hetken päästä tämä kääntää minulle Pojun puheen englanniksi. "He wants to know if you like him?" Käännyn pojan puoleen ja huomaan tuijottavani suuriin, lähes mustanruskeisiin silmiin. "I do not..." Keskeytän lauseeni ja hetken mielijohteesta koppaan pojan syliini ja suutelen häntä, en pelkästään pitänyt hänestä, halusin häntä. Poika vastasi suudelmaan ja kietoi kätensä ympärilleni. Kun huulemme eroavat huomasin hänen jollain tavalla onnistuneen suudellessamme livahtamaan syliini. "Ninpä tietysti, sitä isketään paikan kaunein poika heti kättelyssä!" Paikalle ilmestynyt Caedo huusi korvaani, tunsin punastuvani, mikä aiheutti hilpeyttä ympärilläni olevissa ihmisissä. Sylissäni istuvan pojan näykkiessä niskaani menen kauttaaltani kananlihalle. ”Ootsä tulossa mun kämpille tänään, vai lähetsä ton mukaan?” Caedo sanoi minulle. ”Ton?” Kysyin. ”Toi poika, lähetsä sen mukaan?” Caedo vastasi osoittaen sylissäni istuvaa poikaa. ”Emmä tiiä vielä, en kai.” Vastasin. ”OK, mä lähen himaan vasta aamulla, ni et jos tuut mukaan ni oo täällä joskus kuuden aikaan.” Caedo sanoi ja lähti takaisin ovelle. Poika nousi sylistäni ja meni tanssimaan, hänen hinkatessaan itseään toista miestä vasten tunsin mustasukkaisuuden tulvavuoksen; hän kuului minulle! Hämmennyin tästä ajatuksesta, en koskaan ole tuntenut mustasukkaisuutta, enkä koskaan aiemmin ole tuntenut näin suurta himoa...

Nykypäivä II

Tämän piti keskittyä vain vanhoihin tapahtumiin, mutta aloittaessani en tiennyt joutuvani jälleen osastolle.

Tarina on nyt suvantovaiheessa, mutta ällös huoli, kohta tarina saa jälleen potkua. Lapsuudenystäväni JK, jonka irvikuva näissä esiintyy Caedona, joka aikoinaan asensi tähän lukijalaskurin ja on ystävällisesti auttanut muutamissa kohdin, kertoo laittaneensa tämän blogilista.fi:hin (Joka on hyvä palvelu) ja hän kertoi myöskin että tällä on ainakin muutamia säännöllisiä lukijoita. Pahoittelen, teillä on huono maku :)

Olen nyt kotona, tai oikeastaan siskoni omistamassa sijoitusasunnossa jota käytän Suomessa ollessani. Sillä tällä hetkellä haluan olla kotimaassa ja kuulla äidinkieltäni. Ihmiset jotka eivät ole asuneet pitkiä aikoja ulkomailla eivät voi kuvitella kuinka vapauttavaa on kuulla ympärillään äidinkielistä puheensorinaa.

Otan lääkettä jonka pitäisi ajan kuluessa helpottaa ahdistusta ja masennusta, mutta ainakin vielä - neljä viikkoa lääkityksen aloittamisesta - se vain pahentaa oloani, mutta lääkärin mukaan näin kuulukin olla, kestää kuulemma aikansa ennenkuin aivoni signaalit oppivat kulkemaan uusia reittejä. Tämän lisäksi otan Seroquelia joka ei missään vaiheessa ole auttanut millään lailla, ja mieleni tekisi lopettaa koko lääkkeen otto. Itse asiassa en muista milloin olisin näin paljon kaivannut vanhoja hyviä Pameja, kun niitä otti viinan kanssa ne hetkeksi paransivat oloa, hetken tunsi olevansa normaali.

Kumma kyllä oloani helpotti huomattavasti kun luin tuota: Hurmaava itsemurha. Ehkä ei ole oikein tuntea oloaan hyväksi lukiessaan jostakusta jolla vaikuttaisi menevän vielä huonommin ja jolla on ollut vielä inhottavampi lapsuus kuin minulla, mutta tunnen kuitenkin...helpotusta siitä että minulla sentään on sisko ja poikaystävä joihin takertua.

Isäni oli kylmä, alistava, latistava ja Jumalalla päähän lyövä, mutta oli hänessä hyviäkin puolia, pieniä mutta kuitenkin. Esimerkiksi hän ei koskaan nolannut minua kuin kahden kesken tai äitini läsnäollessa, ja hän aina silloin tällöin jopa puolusti minua. En tiedä oliko kyse rakkaudesta vaiko vain halusta pitää kulissit pystyssä. Hänen kuollessaan löysimme leikekirjan johon oli mm. koottu mittava määrä kirjoittamiani artikkeleita ja arvosteluita. Joten huolimatta siitä ettei hän koskaan osoittanut minkäänlaista hellyyttä tai edes kiintymystä, pikemminkin päin vastoin, kyllä hän ainakin jotain tunsi minua kohtaan. Sekin hivenen lohduttaa.

Isät ja pojat... Jos minulla olisi lapsia olisin varmaankin aivan yhtä kylmä kuin oma isänikin. Minun on hankala osoittaa tunteitani kenellekään, kumppanillenikin olen vain kirjoittanut kirjeitä, en osaa halata tai puhua tunteistani edes tässä elämäni ensimmäisessä ja ainoassa todella vakavassa suhteessa.

Äiti...oli äiti, hän eli äitiyttä, äitiys oli hänen elämäntyönsä. Ikävä vain että hän vain näytteli - näyttelee yhä - äitiä, kodinhengetärtä. Suljettujen ovien sisäpuolella hän keskittyi syyllistämiseen, ruumiilliseen kuritukseen, syyllistämiseen, kiristämiseen, ja syyllistämiseen. Koskaan emme saaneet kuulla hyväksyvää sanaa hänen suustaan. Käydessään luonani sairaalassa hän sanoi kaikkien ongelmieni johtuvan homoseksuaalisesta valinnastani.

Minun pitäisi mennä nukkumaan, maanantaina 4- ja 6 -vuotiaat siskonpoikani tulevat kylään ja asunto olisi siivottava sitä ennen.

Kunhan vain nukuttaisi.

Transvestiitti ja kidutuskellari

Caedo oli luvannut tulla hakemaan minut lentokentältä, mutta seistyäni kolmatta tuntia lentokentän katoksen alla tajusin ettei hänen tapansa myöhästyä vähintäin muutamalla tunnilla ole muuttunut mihinkään. Hyppäsin taksiin ja näytin kuskille lappua johon olin kirjoittanut Caedon osoitteen. Taksi pudisteli päätään ja katsoi minua inhon ilme kasvoillaan, mutta lähti ajamaan. Hetken päästä olimme keskellä totaalista kaaosta, autot matelivat, ihmisiä hyppi keskellä katua pujotellen lähes paikallaan seisovien autojen välissä ja taksikuski höpisi jotain espanjaksi, mutten ymmärtänyt mitään muuta kuin "Fiesta, fiesta", ja hetken luulin hänen kiroilevan kunnes huomasin hänen aina välillä tekevän ristinmerkkiä. Panin merkille hänen käyttävän katolisen maan keskellä kreikkalaiskatolista ristinmerkkiä. Minun oli pakko keskittyä hänen tekemisiinsä, sillä moinen ihmismassa ahdisti ja minun oli matkan varrella napattava rauhoittavia.

Päästyämme pois ruuhkasta kuski kaahasi kapeilla kujilla väistelleen ihmisiä vain muutaman sentin etäisyydeltä. Hänen pysähtyessään huomasin olevani luhistumaisillaan olevan näköisen talon - jota oli viimeeksi peruskorjattu joskus Francon aikaan, jos silloinkaan - edessä. Maksoin taksin joka lähti samantien pois antamatta vaihtorahoja. Kadulla pyöri tutunoloista porukkaa. Menin sisälle kerrostaloon, siellä ei ollut mitään taulua siitä kuka asui ja missä. Kiersin koko talon mutten löytänyt ovea johon olisin uskaltanut koputtaa. Palasin alas ja kävin istumaan portaille katselemaan maisemia ja ihmisiä. Porukka näytti suurimmaksi osaksi koostuvan vähemmän trendikkäistä homoista ja narkkareista, kadut olivat likaisempia kuin mitä olin koskaan nähnyt, mutta siellä täällä näkyi värikkäitä kukkapensaita jotka vain korostivat muun näkymän ankeutta.

Hetken päästä iso nainen istui viereeni ja kauppasi itseään minulle. Vastasin etten halua seksiä, ja hän kohautti olkapäitään ja pummasi minulta tupakan. "Do you know Caedo, tall guy with long blond hair?" Kysyin. "Yes. He at fiesta in Almudena y'a know, he be back few hours y'a know." Hän vastasi. Hienoa, Caedo oli unohtanut tulopäiväni ja nyt minun oli lorvittava sekopäiden joukossa häntä odotellen, eipä tosin ole ensimmäinen kerta.

Siinä tupakoidessani ja jutellessani naisen kanssa äkkiä huomasin että hänellä oli aataminomena ja isot ahavoituneet kämmenet, tiitti? Tiitti, jonka jumalattoman isot tissit pursuivat ulos avokaulaisesta mekosta? Olin aiemminkin nähnyt useita transvestiittejä ja pari sellaistakin jotka olivat hankkineet itselleen silikonirinnat. Mutten koskaan, huolimatta siitä että tiitit yleensä ylikorostavat "naiseuttaan", ollut nähnyt sellaista joka olisi hankkinut itselleen noin jumalattoman suuret rinnat. Onkohan hän vaihtanut tai vaihtamassa sukupuoltaan? "Are you transsexual or transvestite?" Kysyin. Hän kääntyi puoleeni ja hetken ajan näin raivon välähtävän hänen ruskeissa silmissään. Hän vain tuijotti minua, pudisti sitten päätään. "That was rude y'a know, ya not ask that again anymore okei?" Hän sanoi. "Okei, I'm sorry 'bout that, are you from here." Kysyin häneltä. "No, Brazilia, I came to Portugál and here after that. Are you that friend from Finland Caedo waits?" Kerroin hänelle olevani Caedon lapsuudenkaveri ja että olin opiskellut papiksi, sillä olin kuullut että katoliset kunnioittavan pappeja, langenneitakin pappeja, halusin tehdä vaikutuksen häneen sillä hänestä valui päälleni pelottavan väkivaltaisia viboja.

Vaikka minua ahdisti en uskaltanut ottaa lääkkeitä, sillä en tuntenut ympärillä pyörivää porukkaa, en tiennyt kuka oli varas ja ketä piti varoa. Oli parempi olla näyttämättä että minulla saattoi olla jotain heitä kiinnostavaa. Vieressäni istuva tiitti esitteli itsensä Carmeniksi ja jostain syystä hän alkoi vuolaasti kertoa tarinaansa minulle, ehkä hän halusi osoittaa minulle miksi oli tylyä kysellä oliko hän tiitti vaiko nainen suden nahoissa? Hän oli syntynyt jossain pikkukylässä Brasilian rannikolla ja jo nuorena huomannut halunsa pukeutua ja olla nainen, kun hänet oli kotikylässään useaan kertaan hakattu sairaalakuntoon - viimeisellä kerralla hän oli lähes kuollut - oli hän muuttanut Rioon ja asunut siellä muutaman vuoden, kunnes heitä alettiin sielläkin vaania ja hakata. Silloin hän oli viimeisillä rahoillaan matkustanut Portugaliin. Kuulemma eurooppalaiset inhosivat heitä yhtä paljon kuin Brasilialaisetkin, mutta jättivät heidät rauhaan. "Like here Chueca, no polícia come for us. This is a Céu for us" Hän sanoi levittäen kätensä kuin syleilläkseen tätä rähjäistä katua ja sen asukkaita. Samassa Caedo ilmestyi paikalle.

"Moi Miles, olet siis jo tavannut Carmenin, varo sitä, se on varas ja sillä on aina veitsi mukana." Caedo sanoi minulle suomeksi ja jatkoi englanniksi: "Carmen you've been entertaining my quest, ha? How much you stole from him?" "Nothing, he tell me he mi Amore Caedo's friend, no Caedo's friend happen nothing with me, y'a know that." Carmen vastasi hänelle. Caedo kääntyi puoleeni. "Mulla meni monta kuukautta et ne oppi luottaan muhun, ku mä en oo homo, mut nyt ne jättää mut rauhaan. Tuu, mennään ineen." Hän sanoi, nousin ylös, otin laukkuni ja seurasin Caedoa sisälle.

Menimme portaita alas ja Caedo avasi peltisen oven. "Mi casa es su casa." Hän sanoi ohjaten minut sisään isoon huoneeseen, joka ilmeisesti oli joskus ollut hiili-, tai puukellari. Sisällä oli joitain sohvatuoleja, pöytä ja pari riippumattoa oli ripustettu roikkumaan katosta. Paikka oli kuin Dario Argenton elokuvista, tiilet olivat homeen peitossa, katosta roikkui ketjunpätkiä, ja ikkunana toimi ainoastaan seinän yläreunassa oleva pieni lasitettu aukko. "Älä huoli ei täällä enää kovin paljon näy rottia, mut varmuuden vuoks mä nukun riippumatossa, sain idean yhestä meritaisteluista kertovasta kirjasta. Ohan tää kamala mesta mut mä en maksa tästä mitään, mulla on diili tän omistajan kans, mä joskus korjailen jotain pientä, mä oon jonkinlainen talonmies." Hän sanoi. "Otatsä kahvia?" Sanoin ottavani ja heitin laukkuni pöydälle. "Kuinka sä oikein päädyit tänne?" Kysyin häneltä. "Emmä tiiä ensiks mä olin muutaman kuukauden Damissa ja sit mä vaan hyppäsin junaan ja menin Cannesin, mä muuten dokasin siellä James Caanin kanssa, kautta Portugaliin ja olin jonkun aikaa yhen raflan sisäänheittäjänä Lissabonissa ja sit mä tulin yhen homon kanssa tänne ku se maksoi matkat. Siitä ku me tultiin tänne on kulunu jo puolvuotta ja mä oon yhen homomestan portsari."

Joimme viskillä terästämääni kahvia, Caedo poltteli vesipiippua, ja minä kerroin hänelle mitä Hilarikselle ja minulle oli tapahtunut ja hän kertoili uskomattomia tarinoita matkoistaan pitkin poikin Eurooppaa. Joku muu olisi uskonut kaiken, mutta minä tunsin hänet, ei hän varsinaisesti valehdellut, hän halusi vain viihdyttää ihmisiä, siksi hän tulikin toimeen kaikkien kanssa. Jossain vaiheessa säpsähdin hereille sohvatuolista, nousin jäsenet puutuneina ylös ja kömmin vaivalloisesti riippumattoon ja nukahdin uudelleen.

Espanjassa minua odottaa ystävä

En nuku enää, en ole nukkunut pitkään aikaan, en edes muista milloin olen viimeeksi tuntenut tavallista inhimillistä väsymystä. Jossain vaiheessa unettomuus lakkasi olemasta unettomuutta, väsymys kaikkosi ja kiksit, vauhti - oli kuin olisi affea pää täynnä - ja hallusinaatiot tulivat tilalle. Voiko kuviteltua keskustelua kuvitellun ihmisen kanssa kutsua hallusinaatioksi kun jo keskustelun aikana tietää näkevänsä näkyjä? Kun menen sänkyyn makaan ahdistuneena tunnin, kaksi, kolme ja lopulta nousen ylös, juon kylmettynyttä teetä ja nappaan parit rauhoittavat, polta tupakan ja palaan sänkyyn. Ja makaan jälleen pari tuntia ja nousen ylös lähden kävelylle, keinun keinussa ja katselen aamuöistä maisemaa, jossa ei vielä näy liikettä mutta heräävän aamun aavistaa, sen tuntee, tietää että kohta maailma herää eloon ja täyttää ympäristön. Ja kun se tapahtuu seuraan virran mukana, kuljen junaan, nousen junasta Helsingin asemalla ja virtaan vuolaasti ihmismassan mukana. Kaivopihan paikkeilla ihmiset eroavat toisistaan, mutteivät vuodata eron kyyneliä, sillä sama rituaalitanssi tapahtuu seuraavana aamuna ja yli puolet tanssioista on samoja aamusta toiseen, jos joku puuttuu, ihmiset huomaavat hänen possaolonsa ja on kuin jokin pala elämästä olisi poissa. Yhteisöllisyys, kaipaan yhteisöä, jota minulla ei enää ole, Hilaris on uskossa, hänen veljensä on uskossa, kaikki ovat uskossa. Minä haluaisin uskoa mutten enää kykene, en vain kykene. En missään vaiheessa menettänyt uskoani, se vain...hiipui pois kuin keuhkosyöpää sairastava vanha mies. Istuskelen kaivopihan portailla ja katselen ihmisiä. Ja parin tunnin päästä minua tullaan ajamaan pois, menen vanhan kellariin, tilaan oluen, istun aitioon ja katselen kuinka juopot menevät toiselle puolelle ja päivätöiden loputtua homot valtaavat viereiset paikat. Iltapäiväruuhkan saapuessa menen muiden mukana junaan istun penkille ja odotan tarkastajia joita ei koskaan näy, eikä minulla koskaan ole lippua. Kotikylässä menen kirjastoon ja lainaan pinon kirjoja, en enää kykene tuijottamaan TV:tä sen tapahtumat vilisevät läpi aivoistani eikä mitään tartu niiden poimuihin. Luen kirjoja, luen ja luen ja luen ja luen, ja hetken päästä unohdan mitä olen lukenut. Kaiken tämän pysäyttää puhelu Caedolta. "Moi, olen Madridissa, tuletko tänne?" Hän kysyi. Hetkeäkään epäröimättä lupasin tulla. Kirjoitin ylös hänen osoitteensa ja puhlinnumeron johonkin Baariin jossa hän työskenteli. Suljin puhelimen, soitin siskolleni ja pyysin häntä tulemaan Helsinkiin.

Aamupäivällä kävin nostamassa tililleni sairauspäivärahoista kertyneet rahat, joita oli yllättävän paljon, enhän käyttänyt juuri ollenkaan rahaa minkä lisäksi äiti laittoi joka kuukausi tililleni lisää rahaa, ehkä hänellä oli huono omatunto ja hän rahalla lievitti oloaan? Menin Elieliin ja siskoni istuskeli siellä. Otin lupaa kysymättä tuolin viereisestä pöydästä ja istuin hänen viereensä. "Moi." Hän sanoi "Mikä kiire sinulla oli?" Hän jatkoi. Heitin asuntoni avaimen pöydälle. "Tuossa on kämppäni avain. Minä lähden vähäksi aikaa pois, en tiedä kuinka kauaksi aikaa. Isä omistaa sen kämpän, ja hän on maksanut yhtiövastikkeen puoleksi vuodeksi eteenpäin ja varmaan maksaa sen jatkossakin. Jos haluat voit mennä sinne silloin kun haluat, mutta käy kuitenkin ainakin kerran kuussa, hae laskut, avasin sinulle tilin ja laitoin rahani tulemaan sinne, ja lähetä mahdolliset kirjeet ja muut sellaiset minulle tähän osoitteeseen." Annoin hänelle Caedon kertoman osoitteen ja kirjekuoren joka sisälsi hänelle avaamani tilin tiedot, ohjeita ja hivenen rahaa. "Ja jos niitä sosiaalin kaavakkeita on tullut, niin lähetä ne minulle, täytän ne Espanjassa ja laitan sinulle takaisin ja sinä pistät ne postiin Suomessa. En minä niitä rahoja tarvitse, mutta valtiolta pitää ottaa kaikki irti mitä ne antavat." Sanoin. Systeri tuijotti antaamaani osoitelappua. "Madridiin? Espanjaan? Miksi sinä sinne menet?" Hän sanoi. "En tiedä, töihin kuitenkin, en kestä enää näitä ympyröitä, eikä minulla muutakaan tekemistä ole." Sanoin ja aloin tehdä lähtöä. "Mutta... entä... hoitosi?" Hän sanoi, halasin häntä ja lähdin pois. "Voin paremmin kunhan pääsen pois täältä, älä huoli minusta, minä pärjään aina." Huikkasin poistuessani lähes juoksuaskelin, en halunnut jäädä keskustelemaan hänen kanssaan, sillä hän olisi osannut puhua minut irti typerästä ideasta lähteä Espanjaan. Ja tällä hetkellä en halunnut mitään muuta kuin pois, pois, ihan minne vain, ja Espanjassa minua odottaa ystävä, se on paljon enemmän kuin moni muu voi sanoa. Tai mitä minä voin sanoa tästä maasta. Espanjassa minua odottaa ystävä, sekopää, mutta ystävä.