tag:blogger.com,1999:blog-287820972011-04-21T22:32:38.330+03:00Vanha mätämuna muistelee nuoruutensa päiviä. Ja ei, ei ole mitään toivoa, että tekisin itsemurhan päästyäni tähän päivään, olen itseriittoisempi kuin Heikinheimo.Miles Militisnoreply@blogger.comBlogger381100tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-4524938003400749752007-01-06T08:32:00.000+02:002007-01-06T09:31:55.139+02:00

Meni kirjoittamisessa ja päivittelyssä vähän pitempään kuin kuvittelin, mikä johtuu siitä että kemiallinen sekoilu, oli kyseessä sitten viina tai muut huumeet, on kokemuksena erittäin tylsä ja siitä kirjoittaminen vielä tylsempää. Minkä sanottuani voisinkin lopettaa koko kertomuksen tähän, varsinkaan kun en ole kovinkaan kummoinen kirjoittajana.Ernesto & AlbertoSain vihdoin katsottua

Miles Militisnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-62878158337082687482007-01-06T08:01:00.000+02:002007-01-06T09:16:30.212+02:00

Caedo halusi ottaa minut mukaan ostosmatkalleen, kuulemma tekisi hyvää hänen imagolleen jos hänellä olisi mukana yksi iso arpinaamainen mies selustaa vartioimassa. Olin jo ehtinyt unohtaa Saksan tapahtumat ja hiusteni alta pilkottava pieni osa arpea oli alkanut tuntua luonnolliselta osalta kasvojani. Hetken älynväläyksestä ajoin pääni kaljuksi saadakseni koko ruman arven näkyviin. Katsoessani

Miles Militisnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-30462846383526050822006-11-27T16:25:00.000+02:002006-11-27T16:44:38.670+02:00

Olen laiminlyönyt tätä tarinaa sillä lupauduin pitkästä aikaa oikeaan työhön; kesämökin ja veneen talviteloille laittoon. Olen viime viikon aikana viihtynyt samean syksyisessä maalaismaisemassa nauttien fyysisestä työstä. Ja olen nukkunut, jopa kymmentuntisia yöunia.Mutta kyllä tämä tarina taas kohta jatkuu, mikäli vielä viikon päästä haluan palata teknistyneeseen maailmaan...Saamattoman satiirin

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-44657122583008559422006-11-19T09:29:00.000+02:002006-11-19T09:44:46.853+02:00

SiskonpojilleMaailman huominen sulous kehrääuneksijan hiljaisessa messussa.IsällePahuutta on kohdeltava viattomin elkeinvastineiden tultava salamannopeastiläpäistävä suojapanssariannettava miekan viuhuakynän lävistäessä sieluttoman sielun

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-81007461689015475572006-11-19T07:53:00.000+02:002006-11-19T09:19:15.366+02:00

Huom! Viimeinen kappale tästä sisältää homopornoksi luokiteltavaa tekstiä (Jonka kirjoittaminen oli erittäin stimuloivaa, alkuperäinen kirjoitukseni meni niin pitkälle että sitä en julkaise ainakaan tässä. Aivan kaikkia perversioitani ei teidän tarvitse tietää. Kukahan maksaisi homopornosta?), joten mikäli miesten välinen seksi ällöttää kannattaa jättää viimeinen - === merkeillä erotettu -

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-51917805106717155692006-11-18T23:36:00.000+02:002006-11-19T00:05:52.605+02:00

On se niin väärin että joillakin on nettiyhteys heti käytössä... Niin on, kävin hakemassa Welho paketin viime viikon perjantaina ja ilmeisesti yhteys aukesi vasta tänään, eilen illalla se ei vielä toiminut. Tähän asti olen tullut toimeen kännykkänetillä, mutta koska olen sairaslomalla en viitsi käyttää sitä, pomoni on sairaalloisen tarkka puhelinlaskuista (Lentolippuihin ja hotelleihin kyllä voi

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-58435945279961280222006-11-18T23:05:00.000+02:002006-11-19T09:20:18.504+02:00

Seuraavana iltana lähtiessämme kohti Caedon työpaikkaa marraskuiset kadut tulvivat vettä, sadaverhon takana näkymättömissä kadunpientareet täyttyivät katujen kahleisiin keihästetyistä vettyvistä kulkureista. Bussipysäkillä muutama muukin yritti tunkeutua Caedon sateenvarjon alle, mutta tönimme heidät pois. Ahtauduimme koirankopilta haisevaan bussiin ja hetken päästä olimme Diskon portilla,

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-20372873223095954762006-11-12T03:56:00.000+02:002006-11-12T04:16:49.081+02:00

Tämän piti keskittyä vain vanhoihin tapahtumiin, mutta aloittaessani en tiennyt joutuvani jälleen osastolle.Tarina on nyt suvantovaiheessa, mutta ällös huoli, kohta tarina saa jälleen potkua. Lapsuudenystäväni JK, jonka irvikuva näissä esiintyy Caedona, joka aikoinaan asensi tähän lukijalaskurin ja on ystävällisesti auttanut muutamissa kohdin, kertoo laittaneensa tämän blogilista.fi:hin (Joka on

Miles Militisnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1163284806767996122006-11-11T23:51:00.000+02:002006-11-18T23:05:19.465+02:00

Caedo oli luvannut tulla hakemaan minut lentokentältä, mutta seistyäni kolmatta tuntia lentokentän katoksen alla tajusin ettei hänen tapansa myöhästyä vähintäin muutamalla tunnilla ole muuttunut mihinkään. Hyppäsin taksiin ja näytin kuskille lappua johon olin kirjoittanut Caedon osoitteen. Taksi pudisteli päätään ja katsoi minua inhon ilme kasvoillaan, mutta lähti ajamaan. Hetken päästä olimme

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1161498723470934122006-10-22T09:18:00.000+03:002006-11-18T23:05:39.042+02:00

En nuku enää, en ole nukkunut pitkään aikaan, en edes muista milloin olen viimeeksi tuntenut tavallista inhimillistä väsymystä. Jossain vaiheessa unettomuus lakkasi olemasta unettomuutta, väsymys kaikkosi ja kiksit, vauhti - oli kuin olisi affea pää täynnä - ja hallusinaatiot tulivat tilalle. Voiko kuviteltua keskustelua kuvitellun ihmisen kanssa kutsua hallusinaatioksi kun jo keskustelun aikana

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1160307472822488212006-10-08T14:26:00.000+03:002006-11-18T23:31:21.818+02:00

Pimpotin ovikelloa ja hetken päästä isäni avasi oven. "Ai sinä." Hän sanoi hämmästyneenä. "Olet minulle velkaa kuusitoistatuhatta markkaa asuntosi yhtiövastikkeista ja sähköstä ja kahdeksantuhatta maksamistani pankkilainastasi." Hän sanoi riisuessani takkia. "Minustakin on kiva nähdä sinua." Vastasin, en ollut pyytänyt häntä niitä hoitamaan, mutta hänen oli ne hoidettava jottei kukaan kuule

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1159525716793001892006-09-29T13:17:00.000+03:002006-11-18T23:31:32.410+02:00

Vaeltelen jälleen kaamokseen pukeutuneena sairaalan kelmeillä käytävillä, ikä ei parantanut lasimieltä kumiseksi, joustavaksi, rikkoutumattomaksi.Olen siis jälleen kokoamassa palapeliä, jota mielekseni kutsutaan, toistaiseksi ilman liimaa, liimauksen vuoro tulee kunhan palapeli on ratkottu, kunhan kalman ruusuisten kasvojen liljainen hymy jälleen lakkaa viehättämästä.Selkokielellä:- Olen

Miles Militisnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1157156820539983982006-09-02T02:13:00.000+03:002006-11-18T23:31:44.906+02:00

Katselen kuinka halkeamat katossa tekevät musiikkia, credo, credo, credo. Täytän mieleni pimeydellä ja annan ajatusteni luikerrella pimeässä Iivanan, rakkaan Iivanan, lailla. Näinä hetkinä en panisi pahakseni Cacuksen käärmeiden puremaa, muodonmuutos olisi tarpeen. Kärsin vieroitusoireista joita he juuri ja juuri pitävät loitolla, mikä vain pitkittää tuskaa, parempi äkkikuolema kuin hidas

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1156031133869482162006-08-20T02:35:00.000+03:002006-11-18T23:31:55.626+02:00

Heräsin sairaalavuoteelta, tai näin oletin sillä paikassa haisi iljettävän pistävästi desinfiointiaineelle ja vaivalloisesti availlessani silmiäni tunsin kuinka päätäni nostettiin parempaan asentoon. Näin vierelläni sairaanhoitajattaren jonka virkamekon rintataskusta roikkui vanhanaikainen sairaanhoitajan kello, jolla he ottivat kädestäsi pitäen aikaa yrittäessään saada selville vieläkö sydämesi

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1154635771531496582006-08-03T23:04:00.000+03:002006-11-18T23:32:06.364+02:00

Olimme majoittuneet nuoren, mutta huumeiden kuihduttaman Elvis-fanin, jota kutsuimme Fatumiksi, luokse. Hän antoi meidän asua ja syödä kämpässään ja vastineeksi Hilaris nussi hänen kanssaan, mikä ei kuulemma ollut mitenkään ikävä velvollisuus. Olin jo kauan tiennyt Hilariksen olevan homo, mikä ei pojalle, joka oli nähnyt kuinka hänen isänsä oli ampunut aivonsa pihalle, ollut mitenkään mielialaa

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1154231352722709632006-07-30T06:16:00.000+03:002006-11-18T23:32:16.039+02:00

Heräsin jäisenä puistonpenkiltä. Nousin vavisten istumaan. Viereisellä penkillä nukkui Hilaris. En muistanut missä olin, muistin kääntäneeni sammuneelta suomalaiselta liikemieheltä pari tuhatta kruunua. Kiinnijäämättömyyden salaisuus on siinä ettei koskaan vie kaikkea, heille on jätettävä parikymmentä prosenttia, silloin he kuvittelevat dokanneensa rahat. Takaani kuului laulua, käännyin katsomaan

Miles Militisnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1153692100273425222006-07-24T00:45:00.000+03:002006-11-18T23:32:24.909+02:00

Seisoskelen Centraalilla kaiteeseen nojaten, katselen lattian epäesteettisestä reijästä alhaalla vaeltavia kiireisiä ihmisiä. Näen kuinka Proffa liimatötteröineen saarnaa ohikulkijoille omalaatuista filosofiaansa, jotkut matkustajista antavat hänelle rahaa. Välillä hän laittaa paperitötterön naamalleen ja vetää haikuja mieleensä. Ja jatkaa paljasjalkaista saarnaansa, olin pari kertaa kuunnellut

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1153186369318822852006-07-18T04:24:00.000+03:002006-11-18T23:32:34.055+02:00

Makasin pienessä puistossa kuin käärme lämmittelemässä itseäni kevään ensimmäisissä lämpimissä auringonsäteissä. Alhaalta kuului lasten leikin ääniä. Pääni alkoi haljeta rusahdellen, en niinkään kuullut vaan tunsin rusahtelun joka kuului kalloni sisältä, kalloni luiden vähitellen antaessa paineelle periksi. Mielipuolisuuteni alkoi valua korvistani ulos, ihmettelemään maailmaa. Maailman

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152926854736092022006-07-15T03:32:00.000+03:002006-11-18T23:32:43.358+02:00

Heräsin jossain kolossa joka oli tarkoitettu 50 senttiselle kääpiölle, ei 195 senttiselle miehelle. Tunsin kipua ranteessani, siinä oli tikarin muotoinen palovamma, käteni oli korventunut patteria vasten. Nostin päätäni ja löin sen kattoon, tai penkin alapintaan kuten hetken päästä huomasin. Raahauduin pois penkin alta ja venyttelin, joka helvetin paikkaa särki ja olin oksentaa rinnuksilleni,

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152839580462865232006-07-14T03:56:00.000+03:002006-11-18T23:32:53.082+02:00

Kävelen kuollutta katua kuolleessa kaupungissa, kylmä rinki perseeni ympärillä, kalsarini ovat likomärät. Kylmä kuollut viima puhaltaa ympärilläni. Vastassani on kuollut ihminen. Ei mies. Ei nainen. Ei lapsi. Ei aikuinen. Ei eläin, vain ihminen, ei muuta. Kuollut. Hänen silmänsä tuijottavat minua loistaen, yrittäen valaa minuun kuoloniloa. Turhaan sillä minä kuolin jo kauan sitten, eivätkä

Miles Militisnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152329571218077502006-07-08T06:19:00.000+03:002006-11-18T23:33:06.996+02:00

Pujottelen ruokatuntiaan viettävien työtätekeväisten välistä nurkkapöytään Dagens Nyheteriä lukemaan. Kahvila on täysi ja katselen himoiten heidän ruoka-annoksiaan, en ole syönyt useampaan päivään, valtakunta pyttipannusta! Nälkäinen ei ajattele muuta kuin ruokaa. Nälkä kurnii suolissani eikä lehden luvusta tule mitään, yritän päästää pierun ulos hiljaa, mutta sisältäni tulvivan ummehtuneen ilman

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152320860027817132006-07-08T03:57:00.000+03:002006-11-18T23:33:15.813+02:00

Kävelen T-Centralissa kädet taskussa, pää leimuten, kaikki suorat linjat aaltoilevat, värit ovat enkelimäisen kauniita, mutta polttavat silmiäni, en kykene sulkemaan ääniä pois, kuulen kaiken yht'aikaisesti ja äänten kakofonia vie minut hulluuden partaalle. Tunnen reitin, mutta matka näyttää loputtomalta, rullaportaat tuntuvat hyökkäävän kimppuuni. Seison portaikossa joka kiertyy yläpuolelleni,

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152300088568768202006-07-07T22:05:00.000+03:002006-11-18T23:33:25.500+02:00

Olen elänyt jo jonkin aikaa Formositan loisena. Heräsin puolen päivän aikaan, ruokin kissat ja tiskasin, lopun päivää vain lekottelin. Yhtenä päivänä kävin asunnoltani hakemassa vähän tavaroita. Päästyäni Formositan asunnolle kaivoin laukustani xanorit, heitin niitä naamariini, ja vedin loput vodkastani ja nukahdin.Heräsin kaameaan meteliin, Formosita oli kutsunut paikalle kaverinsa ja he

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152241794113528352006-07-07T06:03:00.000+03:002006-11-18T23:33:34.998+02:00

Käydessäni kaljalla huomaan vanhan ihastukseni, Formositan, johon olin ihastunut 12-14 vuotiaana kansakoululaisena. Sotkin hänen huivinsa - jonka olin varastanut haistellakseni hänen tuoksujaan - spermaani, jolloin sain siihen astisen elämäni suurimman sätkyn, sillä milloinkaan aiemmin ei penikseni ollut ulostanut moista visvaa. Uskovaiset vanhempani eivät olleet kertoneet minulle mitään seksistä

Miles Militisnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152241365390319122006-07-07T05:59:00.000+03:002006-11-18T23:33:45.767+02:00

Istun tulikuumassa kylvyssä Caedon vanhempien jättimäisessä kylpyammeessa ja jostain syystä mieleeni kohoaa ex-tyttöystäväni kuva, se suhde on kuollut. Hänen alaston vartalonsa mielessäni tekee temppuja joita hän ei koskaan olisi tehnyt, kuvitelmaani ilmestyy mieleni sopukoista komea alaston poika, haluan häntäkin. Mitään ajattelematta vedän käteeni, sperma purskahtaa hassun näköisesti punaisesta

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1152241112670507992006-07-07T05:56:00.000+03:002006-11-18T23:33:59.177+02:00

Pari viikkoa makailin sängyssä hautoen ajatuksia joista en saanut kiinni, vain palasia sieltä täältä. Ajatukseni ovat omia olentojaan, ne tulevat, menevät, riitelevät kanssani, lähtevät ovia paiskoen. Muutan sänkyyni, vaivalloisesti horjuen nousen vain käymään vessassa. Ryven sieluni mustimmissa aukoissa. Jossain vaiheessa alkaa helpottaa, elämä ei vielä tunnu elämisen arvoiselta, mutta mielikuva

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151799244120773062006-07-02T03:09:00.000+03:002006-11-18T23:34:14.481+02:00

En tiedä mitä minulle on tapahtumassa, olen sanoutunut irti kaveripiiristäni ja ryyppään yksinäni seuranani vain videot ja pino kauhu-, ja pornoleffoja ja Amiga jonka sain isältäni syntymäpäivänäni. Dokaan, katson leffoja, dokaan, syön pillereitä jotka ostin kadulta, dokaan, vedän kodeiinia, katson leffoja, pelaan. Välillä näen TV-ruudussa itseni tappamassa tai kuolemassa, välillä... en tiedä. En

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151798504169041412006-07-02T02:51:00.000+03:002006-11-18T23:34:23.309+02:00

Lahjaksi saamani sukkanauhakäärme on pääsyt pakoon terraariostaan ja luikertelee pitkin kättäni ja poistuu kaaoksesta kylpyhuoneen lämpöön. Eilen ovella kävi mustalainen joka myi jotain, mutta lähti säikähtäneenä pois nähtyään sinimustaksi palloksi turvonneen naamani, siihen pisti ampiainen. Ääneni katosi, ehkä saan sen takaisin, on vaikea hengittää. Puutarhassa tarvitaan käärmettä. Halajan

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151791795016413792006-07-02T01:05:00.000+03:002006-11-18T23:34:32.244+02:00

Käytyäni kauniin pisamanaamaisen enkelini kanssa normaalit soitellaan- soitellaan-tavataan- kirjoitellaan -rituaalit lävitse ja jättettyäni hänet taianomaiseen telttaansa edes yrittämättä ruuvata hänen henkisesti sukurutsaista reikäänsä, palasin pakettiautollemme. Söin kylmää makkaraa, härskiintyneitä voileipiä ja join lonkeroa. Kaverini kyselivät missä olin ollut, yritin huonolla menestyksellä

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151791444609685232006-07-02T00:55:00.000+03:002006-11-18T23:34:42.111+02:00

Heräsin jalat kohemeisina ja pää kohmeloisena. Yritin liikuttaa jalkojani, mutta ne tuntuivat lyijynraskailta. Nousin hätääntyneenä istumaan ja huomasin olevani teltan oviaukossa, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona, joku oli peittänyt jalkani hiekalla. Potkin hiekan pois, vedin jalkani sisälle telttaan ja käperryin teltassa nukkuvan tytön viereen. Jalkojeni alkaessa lämmetä mietin kuka hän on?

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151788848213216732006-07-02T00:18:00.000+03:002006-11-18T23:34:51.422+02:00

Löysin itseni sohvalta, päälläni makasi koira nimeltään Traba, kissa jota kaikki kutsuivat katiksi ja tienviitta. Noustessani varovasti istumaan hyppäsivät tienviittaa lukuunottamatta muut minua patjana käyttäneet pois päältäni. Katsoin rannettani. Katsoin toisen kerran. Vasta kolmannella kerralla viesti meni perille aivoihini; kello oli kadonnut. Nyt en tiennyt mikä kohta vuorokaudesta oli

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151788496516485792006-07-02T00:06:00.000+03:002006-11-18T23:36:11.235+02:00

Älä sano noin!Se asettaa Totuutemme kyseenalaiseksi, älä sano sitä, älä kyseenalaista Totuutta.Me olemme Totuuden tien valonkantajia, Totuuden tiellä pysymme, emme horju.Lopullinen Totuus on Tiede, Uskonto, Filosofia, sillä ne etsivät Totuutta ja vain Totuuden etsijä voi olla Totuuden asiamies.Viis teologeista, jotka uskovat Totuutensa olevan Totta!Viis filosofeista, jotka kyseenalaistavat kaiken

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151771325022427042006-07-01T19:19:00.000+03:002006-11-18T23:35:57.231+02:00

Istuskelen jossain B-oikeudellisessa ravintolassa, jossa työtätekeväiset syövät kiireessä lähteäkseen takasin sorvin ääreen. Minulla ei ole kiirettä, vaivun lievään transsiin ja en liikahdakaan, väräytä evääkään sanoisivat. On vain käsivarret, jalat, ja tietenkin korvat, autot ajavat ohitseni, viemärinkansi kolahtaa jokaisen renkaan alla. Vuokrasin eilen pornoa - ei niin tehdä saa - ja katsoin

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151724948243415552006-07-01T06:27:00.000+03:002006-11-18T23:35:44.311+02:00

Kakaroita kaduilla, hulluina, kukaan ei uskalla. Kakaroita kaduilla, kukaan ei ajattele. Kakaroita kaduilla, hulluine ideoineen, kukka rinnassa, kukaan ei välitä. Kakaroita kaduilla, ideaaleineen, tulitikkuineen, vaarallista, vaarallista, vaarallista. Kakaroita kaduilla, idealisteja, kukaan ei usko, uskalla.Kaikille kakaroille, jotka eivät halunneet nousta seisomaan maansa puolesta, kaikille

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151722881642290602006-07-01T05:36:00.000+03:002006-11-18T23:35:32.185+02:00

Herätyskelloni soi kovempaa kuin voin sietää, mutten välitä, tiedän sen kohta lopettavan. Avaan silmäni ja heti alkaa katto pyöriä vimmattua vauhtia, kohta pyöriminen tasaantuu pelkäksi heilumiseksi. Samassa alkaa toinen herätyskelloni päätä vihlovasti soida. Nousen äkkiä istumaan, mitä minun ei olisi pitänyt tehdä, joku kalautti pesismailalla takaraivooni ja hetkeksi silmissäni mustenee. Yritän

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151624523037243162006-06-30T02:39:00.000+03:002006-11-18T23:35:18.950+02:00

Yö kului ja niin kuluivat voimammekin, jostain kuului poliisisireenin ujellus. Se läheni. Ja läheni. Se tuli liian lähelle. "Kytät!" Joku huuti ja kuin taikaiskusta olivat kaikki piilottamassa jotain: ruskean levyn palasta, sinisiä, punaisia, vihreitä, valkoisia - you name it, we got it - pillereitä. Minuutin päästä oli näkyvissä vain alastomia ihmisvartaloita, no okei, puolialastomia sitten.

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151620995131395962006-06-30T01:42:00.000+03:002006-11-18T23:31:04.003+02:00

Ihmiskunta on tullut hulluksi! Tai ei, ihmiskunta on aina ollut hullu. Nyt näemme, ei, hulluutemme tungetaan liikkuvina kuvina alas kurkustamme, lävitse silmiemme, cerebrospinal fluidiin asti, saadakseen meidät hyväksymään hullun maailmankuvamme. On tullut aika! Työnnän käteni kalloni sisään, hyväilen ja runkkaan aivojani kunnes hypotalamus räiskähtää pitkin seiniä. On tullut aika! Myyttiset

Miles Militisnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-28782097.post-1151619602199575792006-06-30T00:38:00.000+03:002006-11-18T23:35:04.383+02:00

Istun lattialla viina-, ja kaljapullojen keskellä hengitystäni pidätellen, maailmani välkkyy strobovalojen tahtiin. Tunnen kuinka savu päättäväisesti valuu pitkin selkärankaani, välilevy välilevyltä, nikama nikamalta sähköinen turtumus hiipi kohti aivojani. Aivoihin iskevä pilkku leviää pitkin rasvakudosta ja jää sinne luuraamaan. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumoutuneena: Hehkuvaa

Miles Militisnoreply@blogger.com0